Sillä on väliä, kenen luokalla lapsesi on - Mielipide | HS.fi

Sillä on väliä, kenen luokalla lapsesi on

On tärkeää, että opettajat vaihtuvat ainakin muutaman vuoden välein.

30.12.2021 2:00 | Päivitetty 30.12.2021 11:21

Marika Toivola otti rohkeasti esiin (HS Mielipide 28.12.) yhden koulumaailman kielletyistä puheenaiheista: opettajien tasoerot.

Suomalainen koulujärjestelmä sallii luokanopettajan opettaa samaa luokkaa jopa kuusi vuotta, ykköseltä kuutoselle. Mitä jos lapsellesi sattuukin opettaja, jolla ei ole luokan hallintaa? Sählätään ja riehutaan kuusi vuotta. Mitä jos lapsesi opettaja ei ole perillä uusimmista pedagogisista ajatuksista vaan nuhtelee huonoista numeroista ja ihmettelee suureen ääneen, miksei lapsi taaskaan lukenut kokeeseen?

Siinä meni koko alakoulu, ja seuraukset ovat sen mukaiset: keskittymiskykyä ei ole, koska työrauha on vieras käsite, itsetunto omaan oppimiseen meni, koska kukaan ei ymmärtänyt oppijaa.

On tärkeää, että opettajat vaihtuvat ainakin muutaman vuoden välein. Meillä jokaisella on oma tyylimme olla luokassa ja opettaa, ja se sopii todennäköisesti noin kolmannekselle oppilaista. Muut yrittävät selviytyä. Yläkoulusta kuuluu usein toteamuksia, että onneksi kurssi vaihtui, koska tuon opettajan opetuksesta en ymmärrä mitään, mutta tämän opettajan ymmärrän. Numerot laskevat ja nousevat sitä mukaa kuin opettajat vaihtuvat.

Pienissä kouluissa on suurin puute englannin ja musiikin opettajista. Jos heitä ei ole, annetaan tunnit vähiten kapinoiville sillä seurauksella, että ainoa oppilaan tuntema laulu on Paljon onnea vaan. Englannissa on tullut vastaan luokka, joka äänsi niin kuin kirjoitetaan.

Kun opettajankokouksessa mietitään, pitäisikö oppilailta kysyä – opetussuunnitelman mukaisesti – vaikka tulossa olevan erikoisviikon sisältöä, nousee opettajakunnan suurisuisin usein ylös ja nauraa, että heiltäkö, juuri vaipoista päässeiltä, muka pitäisi jotain kysyä. Viisikymmentä opettajaa istuu hiljaa eikä uskalla olla eri mieltä. Eikä myöskään pedagoginen johtaja eli rehtori, ja niin taas mennään opettajien keksimien ideoiden varassa. Vahva jumiutumisen ilmapiiri vaatisi korjautuakseen pari reipasta ja rohkeaa kokeilijaa ja heitä tukevan rehtorin.

Järkyttynein kuitenkin olen silloin, kun kollega tuo opettajanhuoneeseen pienen lapsen kokeen, jossa lapsi ei ole osannut opetettua asiaa. Hämmästys on suuri ja opettajan vihaisuus ja turhautuneisuus kerrotaan kaikille. Siis ei tajua! Kaikki muut tajusivat! Puuttuu täydellinen ymmärrys lapsen oppimisesta ja kehityksestä.

Kaikki eivät opi kellonaikoja samalla viikolla. Lukihäiriöisen sanakokeita ei voi korjata samalla lailla kuin muiden. Innokkaiden opettajien koepaperit ovat täynnä alleviivauksia, paksumpaa fonttia ja ohuempaa fonttia, mahdollisimman erilaisia tehtäviä, yhdistä viivalla, ympyröi. Tämä kaikki on yhtä kaaosta hahmotushäiriöiselle. Hän ei edes erota, missä on se tehtävä, joka pitäisi tehdä.

Luetun ymmärtämisen vaikeus estää onnistumisen sanallisissa tehtävissä. Toinen ei saa paperille sitä, mitä päässä on. Näitä syitä voisi luetella niin monta kuin on oppijaa.

On erittäin tärkeää, kenen luokalla lapsesi on. Joillain käy tuuri ja kohdalle osuu juuri se oikea, sinun lastasi ymmärtävä, tai sitten kohdalle osuu opettaja, joka ei ymmärrä.

On aika puhua asiasta.

Maarit Korhonen

vuoden luokanopettaja 2016

Turku

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide