Viestintä muuttuu, mutta ihminen ei - Mielipide | HS.fi

Viestintä muuttuu, mutta ihminen ei

3.1. 2:00

Avun kolumnistin Pekka Saurin mukaan nykyteknologian mahdollistama ”tiedon saatavuuden ja vuorovaikutuksen vallankumous” voi olla käänteentekevämpi mullistus ihmiskunnan historiassa kuin painokoneen keksiminen.

”Ihmislaji on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa vallanpitäjä tai viranomainen ei voi päättää, mitä tietoa kansalaiset saavat tietoisuutensa rakennusaineeksi ja erityisesti, mitä tietoa kansalaiset eivät saa. Eikä tässä kyllin. Olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa vallanpitäjä tai viranomainen ei voi päättää, millaisia viestejä kansalaiset toisilleen välittävät. Vuorovaikutus on vapautunut ennakkovalvonnasta.”

”Tiedon saatavuus ja viestien välittäminen ovat siirtyneet ihmisyhteisöjen omavalvonnan piiriin. Tämä omavalvonta – yhteisten käyttäytymissääntöjen sopiminen – on vielä aivan alkutekijöissään.”

”Hyvä esimerkki tästä harjoittelusta on suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Moni tuskailee somen ’toksisuuden’ ja aggressiivisuuden, jotkut keskustelun huonon tason kanssa – ikään kuin kyse olisi jonkin mediatalon tuottamasta ohjelmasta, josta voisi jollekin valittaa.”

”Totta kai ne salakavalat algoritmit tuovat nähtäväksemme sisältöjä ja viestejä sen mukaan, millaisia sisältöjä ja viestejä olemme aikaisemmin lukeneet ja kommentoineet, mutta eivät ne päätä vastauksiamme puolestamme.”

”Mutta ettei totuus unohtuisi: ihminen ei ole muuttunut yhtään miksikään. Ihmisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä hallitsevat yhä samat tunteet kuin inhimillisen tietoisuuden aamunkoitossa ja kielen kehkeytyessä yhteyden luomisen välineeksi.”

Arkkitehti-lehden päätoimittaja Kristo Vesikansa pohtii kaupunkikeskustojen vilkkaan täydennysrakentamisen ongelmia.

”Suomessa on pitkään vaalittu ihannetta, että uusien osien täytyy aina erottua selkeästi vanhoista, mutta viime aikoina väitteen paikkansapitävyys on alettu kyseenalaistaa eri tahoilla.”

”Italian kaupunkikeskustojen täydennysrakentamiseen kehitettyjä menetelmiä ei voi tietenkään siirtää sellaisenaan suomalaiseen kontekstiin. Vuosisatojen aikana muodostuneen harmonian sijaan urbaania ympäristöämme leimaavat viimeaikaisten yhteiskunnallisten muutosten jättämät jäljet. Pitäisikö täydennysrakentamisessa siis hyväksyä mittakaavojen, materiaalien ja tyylien yllättävät yhteentörmäykset todisteina historiallisista prosesseista? Vai onko sittenkin perustellumpaa korjata edellisten sukupolvien virheet ja luoda illuusio todellisuutta eheämmästä kehityskulusta?”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide