Valtio kiihdyttää luontokatoa vähien luonnonmetsien hakkuilla - Mielipide | HS.fi

Valtio kiihdyttää luontokatoa vähien luonnonmetsien hakkuilla

Valtion mailla hakataan jo pienikokoisiakin luonnonmetsiä. Kaikki jäljellä olevat valtion luonnonmetsät pitäisi nyt suojella.

10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 9:49

Ihmisen tekemä viljelymetsä istutetaan muokatulle maalle, luonnonmetsän synnyttää luonto itse. Luonnonmetsässä on useampia luonnontilaisen metsän rakennepiirteitä, eri-ikäisiä ja erilajisia puita sekä lahopuuta.

Lähes kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia vanhoista puista, vanhan metsän jatkuvuudesta ja lahopuusta. Kantoraippasammal on vaarantunut, koska sen tarvitsemaa hitaasti kasvanutta ja pitkään lahonnutta puuta ei talousmetsissä ole. Aarninappu viihtyy kosteassa, yli satavuotiaan ja usein vinon kuusen rungolla. Nämä ”kasvatuskelvottomat” puut kaadetaan talousmetsää hoidettaessa. Keloneula kasvaa vain satojen vuosien ikäisen ikikelon aurinkoisella kyljellä ja erakkokääpä samaisella kelolla sen kaaduttua.

Kaikki nämä lajit vaativat metsän jatkumoa – sitä, että sopivia kasvupaikkoja on ollut lähellä pitkään. Ne eivät kykene ylittämään laajoja kasvupaikkatyhjiöitä. Länsi-Suomessa metsät ovat olleet talouskäytössä pidempään kuin Itä-Suomessa, ja siksi ne ovat lajistoltaan selvästi köyhempiä.

Vanhoihin ja hitaasti kasvaneisiin puihin liittyviä ekolokeroita on luonnonmetsässä satoja. Näitä oloja ei enää synny: talousmetsän puut kasvavat liian nopeasti ja kaadetaan liian nuorina. Nopea kasvu lisää selluloosan osuutta puussa – siitä tulee pehmeää, nopeasti lahoavaa. Talousmetsässä ei ole vuosisatoja säilyviä keloja.

Talousmetsien luonnonhoidolla ei voida ratkaista luonnonmetsien lajistokadon ongelmaa. Siihen tepsii vain suojelu.

Valtion luonnonmetsien kartoitus on tuonut eteen karun todellisuuden. Vaikka puuta kuulemma riittää, ei tukkikokoista puuta valtion metsissä juuri ole.

Kun metsiä 1900-luvulla hakattiin, säästettiin järven tai suon laitaan usein 50 metrin levyinen suojavyöhyke. Nyt niitä kavennetaan viiden metrin levyisiksi puuriveiksi. Vaarojen lakialueiden metsiä ei aiemmin hakattu, koska niiden uudistuminen on vaikeaa. Nyt ei ole varaa säästää edes alle hehtaarin kokoista, jyrkästi rantaan laskevaa luonnonmetsää.

Myös jo suojeltujen alueiden hakkuut on aloitettu. Metsähallituksen tulkinnan mukaan tuulen kaatamat puut pitää hakata myös luontokohteilta, siis kohteilta, jotka on perustettu nimenomaan luonnon suojelemiseksi. Metsähallituksen alue-ekologinen verkosto ei olekaan suojelupäätös, vaan ”dynaaminen prosessi”.

Jopa valtion maiden avohakkuuttoman metsätalouden koealueet piti perustaa aiemmin suojelluille ekologisille yhteyksille, koska tukkikokoista puuta ei muualta löytynyt. Eikä paikkaa voi vaihtaa, koska isoja puita ei suojelemattomilta alueilta löydy. Tukkipuupula on huutava.

Valtiolla ei ole Pohjois-Suomessa viljelykuusikoita tukkikoossa. Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa käytännössä kaikki valtion mailta hakattava kuusitukki tulee nyt uhanalaisia lajeja elättävistä viimeisistä luonnonmetsien sirpaleista.

Luonnonmetsien hakkuut pitää kansainvälisten sopimusten mukaan lopettaa. Valtion Metsähallitukselta vaatiman tuloutuksen pienentämisen piti olla askel siihen suuntaan, mutta tilastojen perusteella se ei ole juuri pienentänyt hakkuita.

Valtion suojelemattomia luonnonmetsiä on Lapin eteläpuolella jäljellä arviolta vain 500 neliökilometriä, reilu prosentti Metsähallituksen talousmetsien metsäalasta. Hieman enemmän alueita kuuluu alue-ekologiseen verkostoon, joka pitää nyt myös suojella. Nämä luonnonmetsien sirpaleet eivät ratkaise Metsähallituksen tukkipuupulaa tai metsien luontokato-ongelmaakaan. Luontokadon pysäyttäminen on kuitenkin mahdotonta, jos valtio yhä hävittää näitäkin vähiä luonnonmetsiä.

Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus ei itse lopeta luonnonmetsien hakkuita. Tilanne vaatii toimia poliitikoilta. Valtioneuvoston tulee tehdä päätös kaikkien jäljellä olevien valtion luonnonmetsien suojelusta. Ilman poliittista ohjausta luontokato metsissämme jatkuu.

Risto Sulkava

Kirjoittaja on Koneen säätiön rahoittamaan luonnonmetsien kartoitukseen osallistunut biologi.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide