Mielenterveyspalveluja pitäisi viimein lisätä tuntuvasti - Mielipide | HS.fi

Mielenterveyspalveluja pitäisi viimein lisätä tuntuvasti

Epäsuhta mielenterveyspalvelujen kysynnän ja resurssien välillä on vain kasvanut. Nykytilanne on monella tavalla kestämätön.

12.1. 2:00 | Päivitetty 12.1. 8:47

Mielenterveyden häiriöt aiheuttivat talousjärjestö OECD.n raportin mukaan Suomessa 11 miljardin euron kustannukset vuonna 2020. Samana vuonna työkyvyttömyyseläkkeistä 44 prosenttia johtui mielenterveyssyistä.

Kuitenkin vain noin viisi prosenttia terveydenhuollon menoista käytetään mielenterveyden hoitoon. Jos somaattisten sairauksien – esimerkiksi sydän- tai syöpätautien – hoitoon käytettäisiin yhtä pieni osuus menoista, tilannetta ei hyväksyttäisi.

Lain mukaan terveyspalvelut kuuluvat kaikille, samoin hyvä hoito. Tämä ei kuitenkaan toteudu mielenterveyspotilaiden kohdalla.

Psykiatrista laitoshoitoa alettiin vähentää 1980-luvulla, mutta 1990-luvun laman seurauksena avohoidon resursseja ei lisätty aiempien suunnitelmien mukaisesti.

Epäsuhta palvelujen kysynnän ja resurssien välillä on sittemmin vain kasvanut, sillä mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet 2000-luvulla kaikissa väestöryhmissä. Arjen paineet aiheuttavat psyykkistä pahoinvointia ankaran kilpailuhenkisessä kulttuurissamme.

Nyt kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta aletaan toteuttaa, mielenterveyspalveluissa vallitsee hätätila.

Psykiatrian palveluihin on kuukausien odotusajat. Hoidontarpeen arvion jälkeen ihminen ei saa riittävää apua. Lääkehoito korostuu, ja keskusteluapua on tarjolla niukasti. Potilaita ohjataan aiempaa enemmän etävastaanotoille ja internetin hoito-ohjelmiin. Se voi syventää mielenterveyden häiriöille ominaista ulkopuolisuuden ja häpeän tunnetta, lisätä eristäytymistä ja psyykkistä pahoinvointia.

Akuutteja tilanteita varten tarvitaan omat päivystykset muun muassa itsetuhoisille potilaille. Kolmas sektori tekee parhaansa näissä tilanteissa. Ihmisen on kuitenkin päästävä tarvittaessa ammattiavun piiriin ilman kynnyksiä.

Apu voi olla turvallinen hoitosuhde, lyhytpsykoterapia tai sairaalajakso. Etähoitoja tulee käyttää harkiten, jotta avun hakija ei jäisi täysin yksin psyykkisessä hädässään. Ihmiselle pitää myös turvata pääsy pitkään psykoterapiaan, jos se on hänelle parasta kuntoutusta. Mielenterveyspalvelujen resurssien tulee vastata palvelujen kysyntään, myös laadullisesti.

Alan työpaikkojen houkuttelevuus on niukkojen resurssien myötä vähentynyt. Pulaa on erikoislääkäreistä ja muusta henkilöstöstä. Työ on raskasta ja uuvuttavaa. Eettiset ristiriidat ovat jatkuvia, kun potilaille ei voida antaa heidän tarvitsemaansa hoitoa. Huonokuntoisten potilaiden hoitojaksoja saatetaan avo- ja sairaalahoidossa joutua lopettamaan jopa itsemurhan riski sivuuttaen.

Tilanne ei korjaannu hallinnollisilla toimilla, vaan mielenterveyspalvelujen resursseja on lisättävä tuntuvasti. Ammattilaisten – hoitajien, psykologien ja lääkärien – osaaminen tulee turvata koulutusohjelmissa. Työn vaativuuden vuoksi kaikille on järjestettävä työnohjausta, ja kohtuullisen työmäärän mahdollistamiseksi henkilöstöä on oltava riittävästi.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kelan kuntoutuspsykoterapia toimii pitkän kehitystyön tuloksena erittäin hyvin. Kuntoutusjakson päättyessä 80 prosenttia potilaista on työ- tai opiskelukykyisiä.

Vuonna 2020 Kelan lakisääteistä palvelua käytti 60 305 ihmistä. Kasvaneeseen kysyntään vastaamista vaikeuttaa psykoterapeuttipula, jota korjaa lisääntynyt alan koulutus. Kelan kuntoutuspsykoterapian ongelma ovat kuntoutujalle tulevat kustannukset. Omavastuu tulee kohtuullistaa ja vaaditut lääkärinlausunnot korvata.

Mikään hoitojärjestelmä ei yksin riitä vähentämään mielenterveyden ongelmia. Viimeistään nyt tulee tarkastella kriittisesti niitä yhteiskunnan arvoja, rakenteita ja toimintamalleja, jotka ovat ristiriidassa ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin ehtojen kanssa.

Kansalaisten terveydestä huolehtiminen on itseisarvo, mutta yhteiskunta hyötyy myös 11 miljardin euron kulujen karsimisesta. Tilanteen pysyminen nykyisellään olisi inhimillisesti ja taloudellisesti kohtalokasta.

Eija Salmi ja Irmeli Järventie

Salmi on psykiatri ja psykoterapeutti. Järventie on vieraileva tutkija Tampereen yliopistossa ja psykoterapeutti.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide