Riman laskeminen tappaa lukiolaisten lukuinnon - Mielipide | HS.fi

Riman laskeminen tappaa lukiolaisten lukuinnon

Äidinkielen opetuksesta keskusteltaessa jumitutaan liian usein pohtimaan sitä, mistä nuorten ajatellaan tykkäävän ja mistä ei.

Nuorten lukutaidon taso on heikentynyt.

4.1. 15:00

Silvia Hosseini käsitteli lukutaidon kriisiä vuodenvaihteen kirjailijapuheenvuorossa (HS 2.1.). Tunnistan hyvin hänen tekemänsä havainnot lukutaidon eriytymisestä ja pinnallistumisesta. Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana kaipaan lukuisien uudistusten keskellä ennen kaikkea rauhaa nuorten luku- ja kirjoitustaidon pitkäjänteiseen rakentamiseen.

Hosseini mainitsi kirjailija Anniina Mikaman tavoin (HS 11.12.2021) Seitsemän veljeksen luetuttamisen esimerkkinä lukuinnon tappavasta kirjallisuudenopetuksesta.

Niin, kukapa ei muistaisi Aleksis Kiven romaania omilta kouluajoiltaan? Lukiossa luetaan kuitenkin klassikoiden ohella esimerkiksi tuoreita esseeteoksia, tietokirjoja ajankohtaisista aiheista, sarjakuvaromaaneja, nykyrunoutta, novelleja, näytelmiä sekä kotimaisia ja käännösromaaneja – vähintään kahdeksan kokonaisteosta.

Pyydän opiskelijoita yleensä etsimään perusteita sille, miksi yksi äidinkielen pakollisista kursseista keskittyy klassikoihin ja kirjallisuushistoriaan. Pohdimme myös, mikä kaikki vaikuttaa siihen, että tietty teos päätyy kirjallisuuden kaanoniin. Opiskelijat perustelevat yleensä monipuolisesti klassikoiden lukemista: ne kuuluvat yleissivistykseen, ovat ikkunoita historiaan, toisenlaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, niissä on jotakin ajatonta ja kestävää.

Äidinkielen opetuksesta keskusteltaessa jumitutaan kuitenkin liian usein pohtimaan sitä, mistä nuorten ajatellaan tykkäävän ja mistä ei. Harvoin kuulee biologian, historian tai matematiikan opettajien pohtivan samaa opetussuunnitelman sisältöjen suhteen. Kiinnostus voi syntyä myös sitä kautta, että johonkin asiaan joutuu perehtymään, että sille annetaan aikaa ja tilaa ja opiskelija saa mahdollisuuden löytää ja oivaltaa jotakin uutta.

Kouluissa olisi myös varottava viljelemästä valmiita ja sukupuolittavia käsityksiä siitä, mikä ketäkin kiinnostaa. En ole huomannut esimerkiksi kirjailijan sukupuolen juurikaan vaikuttavan lukiolaisten kirjavalintoihin. Myös lajeihin liittyvät ahtaat lokeroinnit (poikia eivät runot kiinnosta) ovat yksinkertaistavia ja alentavia.

Riman laskeminen jos mikä tappaa lukuinnon. Samoin voi käydä, jos nuorelle heittää luettavaksi vanhan klassikon tai kokeellisen runoteoksen ilman mitään pohjustusta tai ajatusten vaihtoa. Konteksti on ensimmäisellä kurssilla opittava peruskäsite, joka pitää liittää aina myös kirjallisuuden käsittelyyn ja tulkintaan. Jos teos on tuntunut vaikeasti lähestyttävältä, oppitunti on mahdollisuus avata ja syventää lukukokemusta.

Opettajat voisivat jakaa enemmän esimerkiksi lähikollegoidensa kesken tuoreita lukukokemuksiaan ja ideoita teosten käsittelyyn. Keskustelu laajentaa näkökulmia; kaikkea ei tarvitse ottaa haltuun yksin.

Toivon myös, että kouluissa vierailevat kirjailijat ja siellä päivittäin työskentelevät opettajat näkisivät olevansa yhteisellä asialla, arvostaisivat toistensa työtä ja yhdessä vahvistaisivat lukemisen kulttuuria.

Tiina Rajamäki

kirjailija, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Vaskivuoren lukio

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide