Alkoholistin lapsen lomayöt ovat pitkiä - Mielipide | HS.fi

Alkoholistin lapsen lomayöt ovat pitkiä

Mitä läheisempi juoja on, sitä ikävämmältä hänen muuttumisensa tuntuu.

6.1. 2:00 | Päivitetty 6.1. 6:08

Loppiaisviikkoon päättyy useassa perheessä joululoma. Onneksi, ajattelee moni lapsi tai nuori, joka on lomansa aikana käpertynyt huoneeseensa ja itkenyt tyynynsä märäksi. Sanonut voisitteko olla hiljempaa, pyytänyt älkää riidelkö ja älkääkä ottako enää. Pelännyt, että kännissä eri tavoin kuin selvänä puhuva ja liikkuva vanhempi rikkoo tavaroita tai satuttaa itseään ja toisia. Empinyt yön yksinäisinä tunteina, pitäisikö soittaa tai viestittää jollekin ja jos niin kenelle. Kaverille, läheiselle, kriisipuhelimeen vai poliisille? Alkoholistin lapsen lomayöt ovat pitkiä ja pelottavia.

”Minä olen syrjässä muitten iloista. Olen alkoholistin lapsi. Minulle joulu on kärsimys. Katsella humalaista isää ja siivota hänen jälkiään.”

Näin kirjoitti nuori 50 vuotta sitten Helsingin Sanomien Nuorten posti -palstalla. Jouluna 1971 julkaistu teksti on valitettavasti yhä ajankohtainen, sillä yli puoli miljoonaa suomalaista juo yli riskirajojen. Tällä hetkellä etäilyn ja eristäytymisen takia alkoholiongelmasta kasvokkain puhumisen tilaisuuksia on aiempaa vähemmän mutta perheen ulkopuolisilta piilossa juominen helpompaa.

Kun perheen ajankäyttö kuluu toistuvasti niin, että pidetään paljon aikuisten alkoholinhuuruisia illanviettoja, tämä alkaa vaikuttaa lapsen elämään ja paljon enemmän kuin alkoholiriippuvainen haluaa myöntää.

Moni lapsi kokee itsensä viinaa vähempiarvoiseksi.

Läheisen menettäminen alkoholille tuntuu raskaalta, koska aiemmin tutun ihmisen persoona muuttuu. Hän alkaa käyttäytyä epäjohdonmukaisesti ja hänen elämänsä alkaa pyöriä juomisen ympärillä. Mitä pidemmälle alkoholismi etenee, sitä enemmän ihminen valehtelee ja vähättelee juomistaan. Juominen alkaa vaikuttaa perheen sosiaaliseen elämään. Mitä läheisempi juoja on, sitä ikävämmältä hänen muuttumisensa tuntuu, aikuisen hoivaa tarvitsevasta lapsesta erityisen pahalta.

Lasta alkaa huolestuttaa, hävettää ja suututtaa vanhemman käytös. Moni lapsi alkaa huolehtia käytännön asioista, joista aikuisen vielä kuuluisi huolehtia. Osa ei halua tuoda kavereitaan kotiin. Moni lapsi kokee itsensä viinaa vähempiarvoiseksi. Kun ahdistava tilanne jatkuu, lapsi voi masentua.

Vanhemman päihdeongelmasta puhuminen ei ole helppoa, mutta siitä ei pidä vaieta. Puheeksi ottamisesta voi alkaa eheämpi elämä vanhempien päihteidenkäytöstä kärsiville lapsille.

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.

Lasinen lapsuus -chatista löydät luotettavan aikuisen, jonka kanssa voit nimettömästi pohtia läheisen aikuisen juomiseen liittyviä kysymyksiä ja huolia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide