Taistolaisuus oli myös aktivismia tasa-arvoisemman maailman puolesta - Mielipide | HS.fi

Taistolaisuus oli myös aktivismia tasa-arvoisemman maailman puolesta

Jos suomettumista katsotaan vain suhteessa Neuvostoliittoon, jää esimerkiksi lännen rooli käsittelemättä.

7.1. 15:00

Ylen Kylmän sodan Suomi -dokumenttisarja kehystää Suomen kylmän sodan historian suomettumiseksi ja häpeälliseksi mateluksi, jota katsotaan pääosin Neuvostoliitto-suhteiden näkökulmasta. Jotta ymmärtäisimme kylmän sodan aikaa ja toimijoita, tarvitaan moninaisempia näkökulmia, itsekritiikkiä ja empatiaa osoittelun sijaan.

Jos suomettumista katsotaan vain suhteessa Neuvostoliittoon, jää esimerkiksi lännen rooli käsittelemättä. Kylmän sodan maailma ja erityisesti 1970-luvun ilmapiiri, johon dokumentti pääosin keskittyy, oli jakautunut, jännittynyt, politisoitunut sekä vastakkainasettelua ja valtakamppailuja ruokkivaa. Siinä syntyi tilaa opportunismille, väärinkäytökselle ja änkyröinnille. Paikoin mentiin liiallisuuksiin ja äärimmäisyyksiin, ja näitä rajoja sarja pohtiikin ansiokkaasti.

Yhtenä suomettumisen äärimmäisyytenä sarjassa nähdään taistolaisuus, joka sekin asemoidaan tiukasti Neuvostoliittoon. Kuitenkin taistolaisuus oli Neuvostoliitto-uskollisuuden lisäksi myös kritiikkiä Yhdysvaltojen sotia sekä kapitalismia ja kulutusyhteiskuntaa kohtaan.

Taistolaisuus oli myös aktivismia, työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja maailman puolesta, koulun ja yliopistojen, arjen ja työelämän parantamiseksi. Sitä tekeillä olevassa väitöskirjatutkimuksessani entiset taistolaiset muistelevat enimmäkseen hyvällä ja ymmärtäen nuorta sinipaitaa. Samalla monet hämmästelevät julkisuudessa eniten haettua katumisen ja häpeän taistolaisuutta, joka toistuu myös dokumenttisarjassa.

Myös taistolaisuus ja suomettuminen ovat julkisessa keskustelussa poliittisia termejä ja toimivat leimakirveinä. Ne jatkavat usein kielteisiin tunteisiin – kuten häpeään ja pelkoon – vetoavaa kaksijakoista ajattelua, jossa oli syyllisiä ja syyttömiä, mustaa ja valkoista, hyviä ja pahoja. Samalla halutaan osoittaa Suomen nykyinen paikka osana länttä erona ”häpeälliselle” menneisyydelle. Piiloon jää menneisyyden monisävyinen maailma, jossa yksilöt ja valtiot, kuten Suomi, toimivat moneen eri suuntaan, erilaisten vaikutusten, motiivien ja tietojen perusteella.

Ja tosiaan – kuten Kylmän sodan Suomi -sarjakin osoittaa – kun katsomme ja muistelemme mennyttä, tulemme samalla heijastaneeksi toiveitamme ja näkemyksiämme siitä, millainen nykyisyyden ja tulevaisuuden mielestämme pitäisi olla.

Liisa Lalu

tohtorikoulutettava, yleinen historia ja kulttuurihistoria, Turun yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide