Mitä konkreettista lukutaidon edistämiseksi tehdään? - Mielipide | HS.fi

Mitä konkreettista lukutaidon edistämiseksi tehdään?

Miten nuoret pojat otetaan huomioon? Entä lukemisvaikeuksista kärsivät kansalaiset?

6.1. 2:00

Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisen johtajan Minna Castrénin puheenvuoro (HS Mielipide 5.1.) oli tarpeellinen lisäys lukutaitokeskusteluun. Hän kertoi, että lukutaidon edistämiseksi on tehty hartiavoimin työtä monella eri rintamalla. Valitettavasti opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen tähänastiset toimenpiteet eivät ole erityisen hyvin välittyneet meille muille.

Sen sijaan tiedämme, että Suomi on Pisa-tutkimuksissa vapaassa pudotuksessa, kirja-alalla on meneillään suuri rakennemuutos ja etenkin nuorten poikien lukemattomuus on yhä laajempi ongelma, jonka ratkaiseminen on jätetty uupuneille opettajille.

Kansallinen lukutaitostrategia kertoo kolme suuntaviivaa: 1) luodaan ja vahvistetaan lukutaitotyön rakenteita, 2) vahvistetaan monilukutaito-osaamista ja 3) innostetaan lukemaan ja monipuolistetaan lukutaitoa.

Nämä kaikki ovat yleisiä yhteiskunnallisia tavoitteita, jotka eivät kohdistu mihinkään ikäryhmään tai ongelmaan. Miten nuoret pojat otetaan huomioon? Entä maamme 800 000 lukemisvaikeuksista kärsivää kansalaista? Tai ne sadat ammattikoululaiset, jotka tänäkin vuonna putoavat koulutusohjelmasta, koska eivät ymmärrä kirjoitettua toimeksiantoa?

Entä tiukilla olevat opettajat, miten heitä tuetaan lähes mahdottomassa tehtävässä? Entä kirjailijoiden tulonmuodostus, joka on jäämässä dramaattisesti jalkoihin aggressiivisten äänikirjafirmojen muuttaessa alan pelisääntöjä?

Lukemiskenttä on vaikeasti määriteltävä ja monitahoinen. Se sisältää elementtejä varhaiskasvatuksesta kirjasto- ja koulutuspolitiikkaan. Se sivuaa myös kustannuskentän murrosta. Ilman kokonaisvaltaista tilannekuvaa on vaikea ohjata muutosta, ellei yleishuolestunutta keskustelua ja ympäripyöreitä tavoitteita katsota yhteiskunnalliseksi toimenpiteeksi.

En ole erityisen vakuuttunut, että ministeriössä on edes kokonaiskuvaa alan ongelmista.

Julkaisimme Yrjö Revon kanssa kymmenen vuotta sitten tilannekuvan Kirja tienhaarassa 2020 (2010). Teimme juuri tuoreen tilannekuvan Lukemisen aika (Siltala 2021). Siihen Yrjö Repo keräsi vaativan data-aineiston, jotta voimme keskustella samoista lähtökohdista. Itse kirjoitin kolme skenaariota. Ehdotimme lukemiskentän tutkimukseen pysyvän määrärahan perustamista. Missä ovat ministeriön omat selvitykset tältä ajalta?

Tarjosimme Lukemisen ajan tietoaineistoa ja analyysia ministeriölle paljon ennen teoksemme julkaisemista. Ehdotimme alan moninaisten tilastojen kokoamista ja analysointia ja pysyvää lukemistutkimusta. Pääsin ministerin avustajan juttusille, joka kiitteli kiinnostavaa lähtökohtaa. Kiitos mutta ei kiitos! Vaikutelmani itseriittoisesta vaikenemisesta ei muuttunut miksikään.

Kai Ekholm

filosofian tohtori, tutkija, tietokirjailija, Vantaa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide