Terveyskeskuksiin panostamalla kohennetaan kansanterveyttä - Mielipide | HS.fi

Terveyskeskuksiin panostamalla kohennetaan kansanterveyttä

Lääkäreille pitää antaa paremmat mahdollisuudet onnistua työssään. Terveyskeskuksiin tarvitaan yli tuhat lääkäriä nykyistä enemmän.

14.1. 2:00 | Päivitetty 14.1. 7:44

Terveyskeskusten resurssit ovat 1990-luvun lamasta lähtien heikentyneet. Huolimatta väestön määrän ja ikääntyneiden osuuden kasvusta terveyskeskusten lääkärivakanssien määrä ei ole juurikaan lisääntynyt, kun taas erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa ja yksityissektorilla resurssit ovat kasvaneet selvästi.

Vuonna 2000 terveyskeskusten osuus kaikista terveysmenoista oli 20 prosenttia, mutta vuonna 2017 osuus oli kutistunut 13 prosenttiin. Samalla yleislääkärin työ on muuttunut vaativammaksi. Mahdollisia kyseeseen tulevia hoitoja on paljon, potilaat ovat aiempaa vanhempia ja heillä on enemmän erilaisia sairauksia.

Tämä kaikki näkyy terveyskeskuksissa resurssipulana, joka on vielä vaikeutunut koronaviruspandemian aikana. Kokeneita lääkäreitä on lähtenyt työtaakan ja turhauttavien toimenkuvien vuoksi muualle töihin. Vakituisten lääkärien määrä on selvästi vähentynyt, ja vastaavasti terveyskeskuksessa lyhytaikaisessa koulutuksessa olevien lääkärien määrä on kasvanut.

Hoitoon pääsy on vaikeutunut. Tilannetta on yritetty parantaa vippaskonstein, jotka eivät tuota terveyshyötyä. Ensikäynti on usein sairaanhoitajan luona, ja vasta sen jälkeen potilas pääsee lääkärin vastaanotolle – jos sitä pidetään ensikäynnin perusteella tarpeellisena.

Hoidon jatkuvuus kärsii, kun potilaille annetaan puhelimessa summittain vastaanottoaikoja tai he saavat palveluseteleitä yksityislääkärikäyntiä varten: potilas joutuu aina aloittamaan alusta uuden lääkärin kanssa.

Usein terveyskeskuslääkäreille osoitetaan ensisijaisesti johonkin tiettyyn väestöryhmään kuuluvia – esimerkiksi vanhuksia, lapsia tai samoista sairauksista kärsiviä – potilaita. Tällainen jaottelu johtaa siihen, että yleislääkäri menettää tuntuman alueensa väestöön, ja tuo tuntuma on yleislääkärin työssä tärkeää koko alueen väestön terveyden edistämisen kannalta.

Monisairaita, paljon palveluita käyttäviä ihmisiä on siirretty hoitajavetoisille vastaanotoille. Varsinkin hauraiden ja ikääntyneiden kohdalla tämä on ongelmallista, mikäli heidän sairauksiensa muutoksia, komplikaatioita tai hoidon tarpeita ei tunnisteta ajoissa. Se lisää erikoissairaanhoidon lähetteitä ja kustannuksia.

Monia vakavia sairauksia päästään diagnosoimaan liian myöhään, ja kroonisten sairauksien kontrollit lykkääntyvät. Ikääntyneillä korona-ajan viipeet näkyvät muistisairauksien ja kuntoutustarpeiden kasvuna.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat jo entuudestaan uupuneita. Nyt hallitus esittää hoitotakuun kiristämistä niin, että määräaika hoidon tarpeen arvioinnista hoitoon pääsyyn lyhenee kiireettömässä hoidossa kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Se johtaa katastrofiin, ellei terveyskeskuslääkärien määrää lisätä: hoidon laatu heikkenee, ostopalvelut lisääntyvät ja hoito pirstoutuu.

Tulevissa sote-ratkaisuissa terveyskeskusten resursseja pitääkin kasvattaa selvästi. Terveyskeskuksiin tarvitaan yli tuhat lääkäriä nykyistä enemmän. Jokaiselle kansalaiselle tulee määrätä omalääkäristä ja hoitajasta muodostuva työpari, jonka vastuulla on kohtuullinen määrä ihmisiä. Tanskassa ja Norjassa yhdellä lääkärillä on hoidettavanaan noin 1 200 asukasta.

Lääkärin tulee olla diagnostiikan ja hoidon etulinjassa. Digitaaliset palvelut ja etäkonsultaatiot ovat hyödyllisiä sen jälkeen, kun luottamuksellinen hoitosuhde on rakennettu.

Jatkuvan hoitosuhteen hyödyistä on vahva tieteellinen näyttö. Potilaan luottamus ja tyytyväisyys lääkäriin paranevat ja hän kokee tulevansa paremmin kuulluksi. Potilasturvallisuus kohenee. Diagnoosiin päästään varhaisemmassa vaiheessa, sairauksien hoitotasapaino ja ennusteet paranevat. Kuolleisuus vähenee.

Terveydenhuollon kokonaiskustannukset ja erikoissairaanhoidon tarve vähenevät sitä enemmän, mitä pitempään hoidosta on vastannut sama omalääkäri. Lääkärin työtyytyväisyys paranee, eikä potilaan ongelmien selvittelyssä tarvitse aloittaa aina alusta.

Kaisu Pitkälä ja Pekka Mäntyselkä

Pitkälä on yleislääketieteen emeritaprofessori Helsingin yliopistossa. Mäntyselkä on yleislääketieteen professori Itä-Suomen yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide