Suomalaisten big talk -taidot tulisi brändätä maailmalla - Mielipide | HS.fi

Suomalaisten big talk -taidot tulisi brändätä maailmalla

Tukholmalaisessa bisneskulttuurissa hyvän mielen jutustelu on elintärkeää, mutta roimasti mielenkiintoisempaa on suomalainen syväluotaava puhe.

14.1. 15:00

Ruotsalaisella työpaikallani on suosittu tutustumisleikki. Uusien työntekijöiden ensimmäisellä viikolla katsomme yhdessä Youtube-videon, jossa amerikkalainen nainen kysyy tuntemattomilta ihmisiltä elämän suuria kysymyksiä. Mitä tekisit, jos saisit tietää kuolevasi huomenna? Mistä unelmoit? Mikä lapsuuden kokemus on muovannut sinua eniten? Mitä pelkäät?

Videon katsomisen on tarkoitus tietysti luoda ilmapiiri, jossa uskalletaan olla haavoittuvaisia toisten edessä. Moni lounaskeskustelu kun jää usein valitettavan pinnalliselle tasolle: tiedämme toisistamme näennäisesti paljon, mutta vähän sellaista, millä on elämän suuressa mittakaavassa merkitystä. Videon jälkeen pyyhimme silmäkulmiamme ja esitämme niin sanottuja big talk -kysymyksiä toisillemme, mikä rakentaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta työyhteisöön.

Juuri jenkkityylinen small talk esti pitkään solahtamistani ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Tuntui hankalalta lisätä pakollinen hur är läget det är bra tack hur är det själv? -litania jokaisen keskustelun alkuun. Kuin tanssi, jonka koreografiaa en osannut. Tukholmalaisessa bisneskulttuurissa småprat on kuitenkin elintärkeä taito verkostojen luomisessa ja ylläpitämisessä. Parhaimmillaan se on hauska rituaali ja olennainen osa peruskohteliaita käytöstapoja – rentoa jutustelua, josta kaikille osapuolille jää hyvä mieli.

Small talkia roimasti mielenkiintoisempaa on kuitenkin suomalainen big talk.

Tapasin taannoin suomalaista ystävääni, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Tervehdin matkalaukkunsa vieressä istuvaa ystävääni iloisella ”Moiii mitä kuuluu!” -huudahduksella ja sain vastaukseksi syväluotaavan analyysin parisuhteen, työn ja asumisen tilasta. Olin kuvitellut, että nuo keskustelut käydään yhteisen illallisen jälkeen yön pikkutunneilla hotellissa, mutta emme päässeet Tikkurilan asemaravintolaa pidemmälle.

Myös nuoruuteni ystäväporukassa kuulumiskierros sukeltaa välittömästi syvään päätyyn. Kun yhteistä aikaa on vain muutama tunti vuodessa, omista elämäntapahtumista puhutaan suoraan ja kiertelemättä.

Lukioaikaiseen poikaystävääni törmätessä ehdin ajatella, että kerrankin vaivalla hiomistani small talk -taidoista on hyötyä. Olin valmistautunut pintaraapaisuun, näyttäytymään eksäni silmissä menestyneenä ja onnellisena. Hämmästyin, kun vastaus oli vuosienkin jälkeen konstailematon, syvällinen ja rehellinen. Viiden minuutin kohdalla olimme jo keskustelleet niin kymmenen vuoden takaisista uratoiveista kuin tulevaisuuden haaveistakin.

Vaikka toisinaan toivon, että Suomessakin olisi enemmän merkityksetöntä hyvän mielen jutustelua, on suomalainen big talk vertaansa vailla. Pikkujutustelu auttaa ehkä rikkomaan jään, mutta isolla puheella rakennetaan aikaa ja etäisyyttä kestäviä ihmissuhteita.

Loviisa Läärä

teknologia-alan ammattilainen

Tukholma, Ruotsi

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide