Ralf Nyman kokosi yhteen (HS Mielipide 15.1.) joukon Vanhankaupunginkosken padon purkamisen vaikutuksiin liittyviä käsityksiä, joita on tässä nyt syytä oikaista.
Helsinki perustettiin Vanhankaupunginkosken äärelle koskessa jo 1300-luvulla sijainneen kalastamon takia. Myöhemmin 1550-luvulla kuningas myönsi luvan myllyn rakentamiseen ehdolla, ettei kalan kulkua koskessa estetä. Tuon ajan myllyt eivät patoa edellyttäneet. Kosken patoaminen kiellettiin samoin myöhempien vuosisatojen asiakirjoissa, ja lopulta myös kuvernöörin allekirjoittama nykyisen padon lupa-asiakirja vuodelta 1872 asetti ehdoksi, että patoon on rakennettava kalan vapaan kulun mahdollistava luukku. Vanhankaupunginkosken historia onkin kalojen ja kalastuksen historiaa, ei patoamisen historiaa. Koskea ei padottu ennen 1800-lukua, ja silloinkin se tehtiin luvan ja lain vastaisesti.