Keskustelussa lukutaidon ja kirjallisuusharrastuksen kriisistä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilla tuntuu menevän kuin suomalaisella sikatilallisella: tuotantolinja on huippuunsa viritetty, tuote on eettinen ja terveellinen, mutta se ei enää myy.
Digin halvaannuttava vaikutus koskee kaikkia nuoria vanhempien kirjamyönteisyydestä riippumatta
Riittääkö pienessä maassa enää korkeakoulukelpoisia nuoria akateemisille aloille, joilla edellytetään sujuvaa teknistä lukutaitoa ja laajojen tekstikokonaisuuksien ymmärtämistä?