Juulia Heikkinen ja Veikko Eranti kirjoittivat (HS Mielipide 4.2.), että suomalainen demokratia tuottaa vallan verkostoja. Demokratian ongelmaa olisi joskus hyvä tarkastella myös vaalikampanjoiden rahoittajien näkökulmasta.
Suomessa vaalirahoittajat kilpailevat siitä, kuka niistä saa eniten valtaa eli suurimman määrän omia edustajiaan eduskuntaan, Euroopan parlamenttiin, aluevaltuustoihin, valtuustoihin ja muille vaikuttajapaikoille. Panostukset aloitetaan usein nuorisopoliitikkojen rahoittamisella. Siksi meillä on paljon päätöksentekijöitä, joilta puuttuu täysin ”normaali työhistoria”. Jos kuntavaaleissa tavallisella ehdokkaalla on käytettävissään 1 000 euroa omaa rahaa, ei sillä saa läheskään samaa näkyvyyttä kuin mitä kilpailija saa 10 000 euron lahjarahalla. Isoilla vaalibudjeteilla voittaa helpommin kaikissa vaaleissa.