Ihmisen vaikutuksen vähentäminen on avain ilmastonmuutoksen torjuntaan

Pelkkä suojelualueiden rajaaminen ei muuta mitään, jos ihmisen toiminta jatkuu muutoin samanlaisena.

12.3. 2:00

Maapallon suurista ongelmista – ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja sukupuuttojen torjunnasta – pitäisi puhua ekologian ja talouden termein eikä suojelutermein. Suojelusanasto synnyttää vääriä mielikuvia ja johtaa tehottomiin toimiin.

Suojelualueiden lukumäärän tai pinta-alan kasvattaminen ei muuta mitään, jos ihmisen toiminta muutoin jatkuu entisellään. Olennaista on ihmisen vaikutuksen vähentäminen ja kulutuksen pienentäminen. Jos tarkoitus on vain kasvattaa suojelualueiden pinta-alaa, silloin rauhoitetaan taloudellisesti vähämerkityksellisiä ja päättäjien elinpiiristä kaukana olevia alueita – aivan niin kuin tähänkin asti on tehty.

Jos puhutaan suojelutermein, Välimeren etelärannikon maat voisivat rauhoittaa kansallispuistoiksi Saharan aavikoita, vaikkapa 80 prosenttia pinta-alastaan, ilman että asutuilla rannikkoseuduilla, valtion taloudessa tai ihmisten elämässä tapahtuisi mitään muutoksia. Sen sijaan maan ekologian kannalta olennaista olisi, että rannikko­vuoristoissa ennallistettaisiin metsiä ja osa rannikostakin palautettaisiin luonnon tilaan.

Tärkeämpää kuin tietyn pinta-alaosuuden rauhoittaminen olisi rajoittaa ihmisen omaan käyttöön, rakentamiseen, liikenteeseen ja viljelyyn ottamaa maa-alaa. Ilmastopaneelin toimenpide-esityksissä puhutaan 30 prosentin rauhoittamisesta, tutkija Edward Wilson piti tarpeellisena rajoittaa ihmistoiminta korkeintaan puoleen maa-alasta. Toimet pitää suunnata sinne, missä ongelmat ovat suurimpia ja toimien vaikutus siten tehokkainta.

Kun tarkastelee maapallon tilannetta ekosysteemien toiminnan kannalta, boreaalisella alueella tilanne on hyvä. Ihmisen tuhoamien ekosysteemien määrä on vain 10–30 prosenttia pinta-alasta, boreaalisen vyöhykkeen pohjoisosissa vieläkin pienempi. Täällä ei kannata haaskata voimavaroja ekosysteemien ennallistamiseen. Luontoa on ennallistettava siellä, mistä se on pahiten tuhottu. Ongelma on vain siinä, että juuri ne alueet ovat tiheimmin asutettuja alueita. Metsää olisi palautettava Välimeren maihin, läntisen ja keskisen Euroopan alueelle sekä eteläiseen ja kaakkoiseen Aasiaan.

Koska tilanne on maapallon eri osissa ja eri valtioissa hyvin erilainen, toimia pitäisi ohjata ja rahoittaa ylikansallisen organisaation, esimerkiksi YK:n tai jonkin sen alaorganisaation. Sillä tavoin toimet pystyttäisiin ohjaamaan sinne, missä niiden vaikutus olisi suurin. Kun kysymys on tuottavien, mutta tuhoutuneiden ekosysteemien restauraatiosta, se torjuu yhtä aikaa sekä ilmastonmuutosta että lajikatoa.

Seppo Vuokko

tietokirjailija, Savitaipale

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide