Hyvyyden arkipäiväistyminen vastaa sodan julmuuteen

Venäjä yrittää häikäilemättömästi tuhota Ukrainaa, mutta vaikenemisen sijasta on noussut vastarinta, Suomessakin.

5.3. 2:00 | Päivitetty 5.3. 7:58

Sodan mieletön julmuus, jota pitkään katselimme täältä kaukaa Euroopan turvalliselta pohjoiselta laidalta ikään kuin ulkopuolisina, on äkkiä tullut niin lähelle, että perusturvallisuuden mannerlaatat liikkuvat.

Joudumme henkeä pidätellen reaaliaikaisesti seuraamaan, miten häikäilemättömästi Venäjä yrittää tuhota Ukrainaa. Sillä tavoin toimii paljas, autoritaarinen valta, joka on raivannut tieltään opposition ja kahlinnut median.

Tärkeä askel Venäjän tiellä tähän on ollut kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen.

Tätä taustaa vasten näkyy suomalaisen kansalaisyhteiskunnan arvo. Täällä monipuolinen ja toimiva kansalaisyhteiskunta on voimissaan: kansalaisjärjestöt ja niiden lukuisat vapaaehtoiset, kirkkojen seurakunnat, spontaani kansalaistoiminta.

Vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian edellytys ja julkisen vallan tuki. Kun kansalaisyhteiskunta on riippumaton ja tarvittaessa kriittinen, se suojaa autoritaarista valtaa ja mielivaltaa vastaan.

Saksanjuutalainen yhteiskuntafilosofi Hannah Arendt on kuvannut pahuuden arkipäiväistymiseksi kutsumaansa ilmiötä. Sillä hän tarkoittaa kansalaisten mukautumista vallitsevaan julmuuteen. Vaietaan, suljetaan silmät, hoidetaan vain omat tehtävät riippumatta siitä, millaista kokonaisuutta ne palvelevat. Niin on vaivattomampaa.

Arendtin esimerkki pahuuden arkipäiväistymisestä liittyi natsismiin, mutta kyse on laajemmasta ilmiöstä. Se vaanii kaikissa yhteiskunnissa epäinhimillisen vallankäytön liepeillä.

Ehkä Venäjä laski pahuuden arkipäiväistymisen varaan omassa maassa ja kansainvälisesti. Vaikenemisen sijasta on noussut vastarinta, Suomessakin.

Kansalaisyhteiskunta on laajasti liittynyt vastarintaan. Mielenosoitukset syntyvät hetkessä. Järjestöt ja seurakunnat varautuvat ottamaan vastaan pakolaisia ja antamaan viranomaisille tässä tarvittavaa tukea. Humanitaariselle avulle on nopeasti löytynyt kanavia. Yksittäiset kansalaiset ja kansalaisryhmät lähtevät liikkeelle.

Kansalaisten aktivoitumisen pohja on moraalinen. Sen taustalla on kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien pitkäjänteinen, määrätietoinen ja järjestynyt työ ihmisten tukemisessa. Työtä voi Arendtia mukaillen kutsua hyvyyden arkipäiväistymiseksi.

Kyse ei ole erityisen hyvistä ihmisistä vaan tavallisten ihmisten arkisesta inhimillisyyden tajusta: ihmisiä ei voi kohdella miten tahansa, hyvä elämä voi syntyä ainoastaan toisia tukien.

Kaikki eivät ole aktiivisia toimijoita. Syvintä, mikä meitä tässä tilanteessa yhdistää, ei ole vastarinta tai toiminta. Vielä syvempää ja yhteisempää on perusturvallisuuden järkkyminen.

Kun perusturvallisuus järkkyy, tarvitaan tiivistä sosiaalista kudosta, jotta kenenkään ei tarvitsisi kantaa tilanteen synnyttämiä pelkoja, epävarmuutta ja ahdistusta yksin.

Mitä vahvempi on kansalaisyhteiskunta, sitä vahvempi on yhteiskunnan sosiaalinen kudos. Erityistä henkistä ja psykososiaalista tukea tarvitaan siellä, missä perusturvallisuus on jo valmiiksi hauras. Monet järjestöt ja seurakunnat toimivat juuri näiden ihmisten parissa.

Turvattomuuden ja voimattomuuden tunteet voivat kääntyä vihaksi. Jotta viha ei kohdistuisi suomenvenäläisiä tai mitään muuta ihmisryhmää vastaan, tarvitaan rauhoittavaa arkea ja tarvitaan tietoista työtä kaikille turvallisen tilan luomiseksi.

Kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat tässäkin olla tärkeässä roolissa, mutta ilman vastuullista mediaa, viranomaisia ja kaikkien kansalaisten yhteistä tahtoa turvallista tilaa ei synny.

Tällä hetkellä Euroopassa käydään sotilaallisen voiman ja taloudellisen voiman kamppailua. Kansalaisyhteiskunnalla ei ole sen paremmin sotilaallista kuin taloudellistakaan valtaa.

Kansalaisyhteiskunnan valta on lujien sanojen ja arjen määrätietoisten, inhimillisten tekojen valtaa.

Sanojen ja arjen inhimillisten tekojen voimaa ei ole syytä aliarvioida.

Kari Mäkinen

Kirjoittaja on arkkipiispa emeritus ja Suomen sosiaali ja terveys ry:n (Soste) valtuuston puheenjohtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide