Sovittelu auttaa ratkomaan poliittisia konflikteja

Kun kolmas osapuoli on läsnä, vastapuolten on jätettävä tunteet ja uhkailut taemmaksi.

7.3. 2:00

Olisiko Venäjän hyökkäys Ukrainaan voitu estää ennalta? Mahdollisesti, mutta miten?

Tiedämme historiasta, että Etelä-Afrikka perusti totuus- ja sovittelukomission vuonna 1996 apartheidin vaurioiden lieventämiseksi ja traumoista eteenpäin pääsemiseksi. Vasta poliittisen ilmapiirin muuttuminen mahdollisti tämän toiminnan.

Komission alla toimi kolme komiteaa: ihmisoikeusrikkomus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä armahduskomitea. Uhrit ja vahingontekijät tuotiin yhteen ja kumpaakin osapuolta kuultiin perinpohjaisesti. Samalla etsittiin keinoja, joilla vahingontekijät korvasivat aiheuttamiaan vahinkoja ja uhrit saivat hyvitystä. Täydellistä se ei ollut, mutta niin hyvää kuitenkin, että osapuolet pääsivät eteenpäin jopa sovussa eläen ja yhteistä visiota kokien sekä menneitä vähitellen haudaten.

Koettiin, että rakentavan oikeuden toteutuminen oli parempi kuin perinteinen rankaiseva oikeus, jonka periaatteena oli ”kostaa” aiheutettu vahinko, eristää vahingontekijä yhteiskunnasta ja luoda pelote vastaavien rikosten estämiseksi, kuten esimerkiksi Nürnbergin oikeudenkäynneissä tehtiin vuosina 1946–1949.

Diplomatia on satoja vuosia vanhaa. Eturistiriidoissa vastapuolten edustajat neuvottelevat molemminpuolisista myönnytyksistä, joilla usein saavutetaankin hyviä tuloksia. Jäljelle jää kuitenkin me–he-asetelma ja loputtomiin jatkuva teatraalinen kilpailu siitä, kumpi hyötyy eniten. Visio yhteisestä tulevaisuudesta voi puuttua kokonaan. Pahimmillaan pelkkä diplomatia edistää ”kylmää sotaa”.

Venäjän ja Ukrainan välisessä tilanteessa käydään kuumeisesti diplomaattisia neuvotteluja. On mahdollista, että ne eivät auta saavuttamaan kestävää ratkaisua. Mukana ei ole kolmatta, puolueetonta, osapuolta kuten siviili- ja rikosoikeusasioiden sovittelussa.

Kun kolmas osapuoli on läsnä, vastapuolten on jätettävä tunteet ja uhkailut taemmaksi. Kolmas osapuoli auttaa vastapuolia artikuloimaan, mitä he oikeasti haluavat itselleen ja toisiltaan, mitä he pelkäävät ja millaiset tulevaisuusnäkymät ja uhkakuvat ovat törmäyksessä. Kolmas osapuoli voi vaatia, että sovittelussa on esitettävä faktoja, jotka ovat sen verifioitavissa.

Poliittisessa konfliktissa sovittelijaosapuolella (YK:lla) on oikeus ja velvollisuus vaatia osapuolilta pitävät todisteet molemminpuolisista vaatimuksista ja spekulaatioista. Kansainvälisesti ottaen Venäjä on pitkään esittänyt väitteitä Ukrainan tavoitteista ja olemassaolosta, jotka eivät vastaa tunnettua reaalitodellisuutta.

Sovittelun tielle olisi pitänyt lähteä heti, kun ilmaantui vailla todellisuuspohjaa olevia väitteitä, joilla uhattiin suvereenin valtion olemassaoloa. Viisainta olisi ratkaista konflikti heti, kun se on päällä.

Sovittelu ei ole onnistunut vielä Kyproksella eikä Israelin ja Palestiinan välillä. Onko niissä ollut ongelmana sovittelijaosapuolen auktoriteetin puute? Ovatko osapuolet langenneet vaarallisimpaan ansaan: oikeassa olemiseen siitä, mikä on ehdottoman oikeudenmukaista ja ehdoton totuus asiassa? Sellaista on mahdotonta saavuttaa. Realismi ja tilannetaju on tärkeämpää kuin subjektiiviseen oikeassa olemiseen hirttäytyminen. Palestiina ja Pohjois-Kyproksen Turkkilainen tasavalta eivät ole YK:n jäseniä eivät ole YK:n jäseniä, mutta Venäjä ja Ukraina ovat, jolloin YK:lla voisi olla painava rooli sovittelijana.

On muistettava historia: sodat varoituksena, ettemme toistaisi samoja virheitä. On unohdettava historia, joka perustuu sokeaan egoismiin, jotta emme toistaisi samoja virheitä.

Yrjö Mikkonen

filosofian tohtori, käsitteellisyystutkija, Oulu

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide