Nato-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja tulisi punnita mahdollisimman avoimesti

Mitään erityisen syvällistä keskustelua ei vuosien varrella ole Natosta käyty.

7.3. 2:00

Suomesta tuli vuonna 1995 Euroopan unionin jäsen. Siitä lähtien Suomessa on vaihtelevalla intensiteetillä vaadittu muun muassa ”avointa”, ”kiihkotonta” ja ”asiallista” keskustelua Natosta. Mitään erityisen syvällistä keskustelua ei vuosien varrella ole kuitenkaan käyty.

Merkittävin syy lienee se, että mikään varteenotettava taho ei ole aktiivisesti ajanut Nato-jäsenyyttä. Yhteistyö Naton kanssa on kyllä koko ajan tiivistynyt, mutta suhtautuminen varsinaiseen jäsenyyteen on pysynyt samana hallituksien kokoonpanoista ja presidenttien puoluetaustoista riippumatta.

Nyt kun turvallisuuspolitiikan mannerlaatat ovat liikahtaneet, saattaa tilanne muuttua. Ei kuitenkaan välttämättä siten, että kansalaisten keskuudessa alkaisi Nato-keskustelu. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun seuraa kansalaisten reaktiota esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kommentointia sävyttävät paikoin hyvinkin kiihkeässä sävyssä esitetyt vaatimukset mahdollisimman nopeasti toteutettavasta Nato-jäsenyydestä.

Turvallisuuspoliittisten päättäjien keskuudessa edellytykset rauhalliselle ja analyyttiselle Nato-keskustelulle ovat toivottavasti paremmat, vaikka paine nopeaan ratkaisuun on juuri nyt suuri. Kansalaisten hyväksyntä Nato-ratkaisulle on sekin tärkeää. Olisikin hyvä, jos jäsenyyden hyötyjä ja haittoja voitaisiin punnita mahdollisimman avoimesti. Näin myös kansalaiset voisivat maltillisesti arvioida eri vaihtoehtojen mahdollisia seurauksia.

Tuomas Kraft

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide