On aika ratkaista Nato-keskustelua vaivannut mystifiointi

Nato-keskustelun tulee nousta tietopohjaiselle tasolle.

Kyselyiden mukaan Nato-jäsenyyden kannatus on Suomessa noussut selvästi.

9.3. 15:00

Suomalainen Nato-keskustelu on käynnistynyt tavalla, jota kukaan tuskin osasi odottaa. Venäjän aggressiivinen hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut kysymyksen politiikan asialistalle uudella, terävämmällä kärjellä.

Kysymys Suomen mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta on ollut vahvasti esillä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Nato-keskustelun aikaikkunat ovat ajoittuneet hallinnollisten kehitystarpeiden ja keskeisten kansallisten vaalikampanjoiden välimaastoon. Nato-kysymyksestä on muodostunut Suomen kylmän sodan jälkeisen ajan suuri turvallisuuspoliittinen mysteeri, jota ei ole kyetty ratkaisemaan.

Tähän asti suomalaiselta Nato-keskustelulta on puuttunut keskeinen selkänoja, kansalaisten demokraattinen tuki. Nato-keskustelu on ollut luonteeltaan politisoitunutta ja siihen osallistumista on dominoinut leimautumisen pelko. Poliittiset puolueet ovat pyrkineet lisäämään omaa kannatustaan ja heikentämään poliittisten kilpakumppaneidensa asemaa Nato-kysymyksen kautta. Usein Nato-keskustelun ytimeen ovat nousseet erilaiset retorisen vakuuttamisen keinot asiasisältöjen sijaan. Sen seurauksena Nato-keskustelu on näyttäytynyt puolestapuhujien ja vastustajien välisenä retorisena kamppailuna, jossa Nato-optio on taannut semanttisen turvasataman kansanedustajien enemmistölle.

Poliittisia päätöksentekijöitä on varmasti yllättänyt se demokraattinen voima, jolla Nato-keskustelu on sysätty liikkeelle.

Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on nyt kuitenkin radikaalisti muuttunut, eikä se voi olla vaikuttamatta myös kansalliseen turvallisuudentunteeseen. Kannatuskyselyjen mukaan Nato-jäsenyyttä kannattaa jo noin puolet Suomen kansalaisista, ja vastaavasti eduskuntaan on jätetty kaksi kansalaisaloitetta lähes yhtäaikaisesti. Nämä ovat poikkeuksellisia signaaleja, jotka osoittavat kansalaismielipiteen kääntyneen Nato-myönteisemmäksi.

Poliittisia päätöksentekijöitä on varmasti yllättänyt se demokraattinen voima, jolla Nato-keskustelu on sysätty liikkeelle. Poliitikkojen keskustelukumppaneita ovatkin nyt aktiiviset kansalaiset, jotka odottavat poliittisten päätöksentekijöiden vastausta kysymykseen, tulisiko Suomen liittyä puolustusliitto Natoon. Julkisuudessa on varoiteltu Nato-keskustelun räjähdysherkkyydestä. Avoimessa demokratiassa se ei kuitenkaan ole syy olla käymättä avointa keskustelua.

On aika ratkaista Nato-keskustelua vaivannut mystifiointi. Suomalaisilta poliittisilta päättäjiltä tilanne vaatii nyt jämäkkyyttä, harkintakykyä ja – presidentti J. K. Paasikiven sanoin – tosiasioiden tunnustamista.

Eräs tosiasia on se, että sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomella ei ole puolustusliiton turvatakuita. Juuri tästä syystä Nato-keskustelun on noustava uudelle, tietopohjaiselle tasolle. Poliittisten päättäjien velvollisuus on käydä tätä faktoihin perustuvaa turvallisuuspoliittista keskustelua ja sovittaa se yhteen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erään keskeisen perusperiaatteen, konsensushakuisuuden, kanssa.

Iro Särkkä

politiikan tutkija, valtiotieteiden tohtori, Espoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide