Suurmiehet haluavat tulla muistetuksi patsain, mutta historia tekee omat tuomionsa

Kiovalaiset yrittävät epätoivoisesti valtavan kriisin keskellä suojella myös kulttuuria ja pehmustaa veistoksiaan.

12.3. 2:00 | Päivitetty 12.3. 13:54

Vuonna 2016 Moskovaan nousi ihmeteltäväksi valtava patsas. Liki 20-metrinen monumentti esittää parrakasta miestä, joka pitelee oikeassa kädessään ristiä, vasemmassa miekkaa. Patsas esittää Vladimiria, Vladimir Suurta. Hän oli Kiovan Rusin eli 880-luvulta 1100-luvulle olemassa olleen itäslaavilaisen valtakunnan hallitsija vuosina 980–1015. Vladimir Suuri toi kristinuskon valtakuntaansa.

Patsaan paljastusjuhlassa oli tietenkin läsnä nykyhetken tunnetuin Vladimir, jolle historiallinen kaima tuntuu tulleen tärkeäksi vallan symboliksi. On arveltu, että hän näkee patsaassa itsensä. Omiakin näköispatsaita Putinille on toki jo pystytetty.

Tällä viikolla uutisista saattoi lukea Helsingissä sijaitsevasta veistoksesta, joka on päätetty siirtää paikaltaan varastoon. Teoksen nimi on Maailman rauha, ja siinä korkeuksiin kurottelee neljä jäykähköä hahmoa, neljän maanosan symbolina. Ylimpänä on lehvin somistettu maapallo. Neuvostoliiton lahjoittama kuusi- ja puolimetrinen, tyyliltään sosialistista realismia edustava veistos sijoitettiin Hakaniemenrantaan tammikuussa 1990. Berliinin muuri oli juuri murtunut.

Teos on herättänyt ristiriitaisia tunteita koko olemassaolonsa ajan, ja tieto varastoinnista otettiin riemumielin vastaan. Helsinkiläiset olivatkin jo ehtineet ideoida Maailman rauhalle uusia sijoituspaikkoja. Listalla ovat olleet niin Itämeren pohja kuin Riihimäen ongelmajätelaitoskin.

Tavallisella ihmisellä on vähän keinoja nykypäivän diktaattoreja vastaan, ja vanhatkin ahdistuksen aiheet nousevat helposti esiin, uusin kiertein. Patsaiden kaataminen ei muuta tapahtunutta, mutta sen voi ymmärtää kanavana tunnevyöryille ja symbolina vääryyksien vastustamiselle.

Moni muistaa elävästi, miten Irakin johtajan Saddam Husseinin näköispatsas kiskottiin kumoon amerikkalaisjoukkojen vallattua Bagdadin huhtikuussa 2003. Viime vuosina maailmalla ovat saaneet kyytiä rasistiset monumentit.

Pariisissa sijaitsevasta Grévin-museosta kannettiin puolestaan maaliskuun alussa varastoon Putin-vahanukke. Ensin siltä irrotettiin pää –  makaaberilla tavalla ilahduttava näky –, sitten lähti vaharuumis.

Ukrainan hyökkäyksen jälkeen museovieraat olivat alkaneet töhriä hyökkääjävaltion päämiestä esittävää nukkea, eikä Grévinin henkilökunta halunnut kohdata sitä päivittäin ja kammata sitä edustuskuntoon. Putinin eliminointiin päätyi nopeasti myös kotoinen Visulahden vahakabinetti.

Poistunut Putin sijaitsi pariisilaismuseossa maailman mahtavien rinnalla, samassa rivissä Yhdysvaltain ja Kiinan johtajien kanssa.

Tyhjä paikka ei varmaankaan kauan ole tyhjänä. Paikalle on uutislähteiden mukaan tulossa Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyitä esittävä vahahahmo.

Suurmiehen paikkaa väkivalloin tavoitteleva säälittävä ”suurmies” korvautuisi todellisella sankarilla.

Toisaalla patsaita yritetään myös suojella.

Ukrainassa on kaiken kaaoksen ja suunnattoman inhimillisen kärsimyksen keskellä koetettu turvata kulttuuriperintöäkin pommituksilta ja vandalismilta. Ukrainassa on seitsemän Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaa kohdetta. Niistä kaksi on Kiovassa: Pyhän Sofian katedraali ja Luolaluostari.

Kokonaisten rakennusten suojelu on vaikeaa, mutta veistoksia voi edes yrittää auttaa. Kuplamuovilla ja lakanoin peitellyt, sidotut hahmot näyttävät sydäntä särkevän haavoittuneilta – mutta ne ovat vielä pystyssä.

Kirjoittaja on kulttuuriosaston toimitussihteeri.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide