Suomi ei voisi jäädä odottelemaan Ruotsia, jos Ruotsi kipuilisi Natoa

Turvallisuustilanne on historiallisen kireä. Se voi joko tasoittaa tai korostaa Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan eroja.

17.3. 2:00

Kun Suomessa pohditaan Natoon liittymistä, suhde Ruotsiin on yksi tärkeistä kysymyksistä.

Molemmissa maissa käydään tunteisiin menevää keskustelua Nato-jäsenyydestä ja sen seurauksista. Suomessa Nato-pato murtui vielä näyttävämmin kuin Ruotsissa. Kun Ylen uusimmassa kyselyssä suomalaisista enää 16 prosenttia vastustaa Nato-jäsenyyttä, puhutaan Nato-kannatuksen hyökyaallosta. Sen etenemistä on vaikea pysäyttää, vaikka valtiojohdon mielestä maltti olisi valttia.

Puolueet päivittävät kantojaan. Ruotsi ei ole pysyä Suomen perässä.

Suomen ja Ruotsin turvallisuus kytkeytyy yhteen, ja olisi tärkeää, että maat olisivat samaa mieltä Itämeren alueen turvallisuuden ydinkysymyksistä. Mutta kun iso pyörä pyörii, siihenkin pitäisi varautua, että vain Suomi hakisi Natoon. Se muuttaisi Pohjois-Euroopan voimatasapainoa ja myös kahdenvälistä suhdetta Ruotsiin. Vahingot pitäisi minimoida ennakolta.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on tiivistä. Silti ruotsalaiset suhtautuvat turvallisuuspolitiikkaan eri tavoin kuin suomalaiset. Myös Nato-keskustelu voi edetä eri tahtia.

Suomen puolustusvoimat ei koskaan suomettunut vaan varautui aina Venäjän uhkaan siitä huolimatta, mitkä puolueet olivat hallituksessa. Ruotsi ehti elää kuin sitä ei uhkaisi mikään. Ruotsi ajoi 2000-luvulla alas puolustuksensa. Vastuun siitä kantaa sekä vasemmisto- että oikeistoblokki. Kokonaisturvallisuutta ei ole ajateltu niin kuin Suomessa, eikä esimerkiksi Ruotsin terveydenhoito ole varautunut sodan varalle.

Suomella ja Ruotsilla on kyky toimia yhdessä. Puolustusministerit harjoittelivat viimeksi maanantaina yhteistä päätöksentekoa konfliktitilanteessa. Suomi on ollut askeleen edellä, mutta myös Ruotsi pisti omat lakinsa kuntoon viime syksynä ja voi nyt antaa valtiopäivien hyväksynnällä Suomelle sotilaallista tukea, jos Suomi on torjumassa Venäjän hyökkäystä. Mikään pakko ei ole.

Suomi ei ole Ruotsille vain suojavyöhyke Venäjää vastaan, mutta turvatakuut on yhtä hankala termi kuin Nato-optio. Suomella ja Ruotsilla on syynsä sille, että ne ovat tarkkoja omasta liikkumavarastaan turvallisuuspolitiikassa.

Jos Suomi liittyisi Natoon, Ruotsia ympäröisi Nato-maiden suojavalli. Jotkut voivat ajatella, että se voisi riittää.

Suomi tarvitsee puolustusyhteistyötä Ruotsia enemmän. Ei ole täysin poissuljettua, etteikö sama koskisi suhdetta Natoon. Kumpikin maa pohtii omaa Nato-kantaansa, yhdessä ja erikseen. Kummankaan jäsenyys ei ole vain omissa käsissä. Ajoitus on hyvin keskeistä.

Niin Suomessa kuin Ruotsissakin päätös voi olla hyvinkin vaikea osalle sosiaalidemokraateista. Demarit eivät kuitenkaan ole immuuneja turvallisuustilanteen ja kansalaismielipiteen käänteille. Ruotsin keskusteluun vaikuttavat myös syyskuun valtiopäivävaalit.

Suomen demareita johtaa Sanna Marin. Marin on reaalipoliitikko ja sukupolvea, joka voi irrottautua van­hoista kannoista. Natokin muuttui juuri. On hyvä, että Ruotsin demareita hoputtaa Suomesta demaripääministeri, jos hoputtamiselle olisi tarve. Jos joillakuilla pitäisi olla hyvä yhteys, niin Marinilla ja Ruotsin pääministerillä Magdalena Anderssonilla.

Turvallisuustilanne on historiallisen kireä. Se voi joko tasoittaa tai korostaa Suomen ja Ruotsin eroja.

Suomen Nato-puntaroinnissa ratkaisee kansallinen etu. Jos se vaatii hakemista Natoon, sitä ei voi lopulta lykätä siksi, ettei Ruotsi päädy samaan. Mutta vaikka Suomi liittyisi ja Ruotsi jäisi Naton ulkopuolelle, kahdenvälisestä suhteesta pitäisi aina huolehtia. Suomi tarvitsee Ruotsia joka tapauksessa jo ihan huoltovarmuudenkin takia.

Natossakin Suomi olisi Ruotsin paras kaveri.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide