Dosentin arvon saamiselle yhdenmukaiset ja läpinäkyvät kriteerit

Nykyinen käytäntö ei enää kuulu nykyaikaan vaan voi johtaa mielivaltaisiin tulkintoihin ja lisätä syrjintää sekä epätasa-arvoa.

17.3. 2:00

Helsingin Sanomien uutisoima yliopistolain muutos dosentin arvojen osalta (HS 10.3.) kaipaa laajempaa katsontakantaa.

Lakimuutosta ollaan tekemässä yksittäistapauksen perusteella. Huomattavasti suurempaa akateemista yhteisöä palvelisi dosentin arvon myöntökriteereiden yhdenmukaistaminen kansallisella tasolla sekä oppialakohtaisesti eri tiedekuntien välillä.

Annan esimerkin oman alani monenkirjavista dosentin arvon myöntöperusteista. Nämä olen selvittänyt kaikista oppialaa edustavista Suomen yliopistoista. Merkittävä kriteeri jokaisessa yliopistossa on julkaisujen määrä, mikä vaihtelee suuresti. Yhdelle riittää 3–4 julkaisua väitöskirjan jälkeen, kun toisaalla vaaditaan 20 julkaisua. Julkaisujen laadun mainitsee vain yksi yliopisto. Eräs tiedekunta painottaa tutkijan uran itsenäisyyttä mittareinaan jo ohjatut väitöskirjat ja hankittu tutkimusrahoitus. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomessa rahoituksen mahdollisuudet jatkuvasti heikkenevät ja väitöskirjan ohjaajana voi toimia vasta dosenttitasoinen henkilö.

Kriteereistä subjektiivisin lienee erään yliopiston käyttämä tarveharkinta, eli lopulta pelin tittelistä ratkaisee se tarvitseeko tiedekunta alan dosenttia. Viime kädessä oppialan professori päättää, kuka on tervetullut akateemiseen yhteisöön ja voi näin myöntää dosentuurin suosikeilleen. Samalla voidaan mielivaltaisesti eliminoida potentiaalisia kilpailijoita tutkimusrahoitushauista – monet suomalaiset rahoituskanavat kun aukeavat vasta dosenttitasoisille tutkijoille.

Dosenttien tärkein tehtävä yliopistoyhteisössä on kuitenkin opetus. Pitkällä tähtäyksellä dosentuurien panttaaminen hankaloittaa muutenkin haastavaa akateemista urakehitystä ja johtaa väistämättä dosenttien absoluuttisen määrän laskuun. Tämä on jo nähtävissä eräissä tiedekunnissa. Kuitenkin monilla oppialoilla on samaan aikaan paine yliopisto-opetuksen lisäämiselle.

Selvää on, että nykyinen käytäntö ei enää kuulu nykyaikaan vaan voi johtaa mielivaltaisiin tulkintoihin ja lisätä syrjintää sekä epätasa-arvoa. Jos Suomessa halutaan estää aivovuoto ulkomaille, dosentin arvon saamiselle pitäisi luoda kansallisesti yhdenmukaiset ja läpinäkyvät kriteerit. Tähän asiaan toivoisin Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry:n ottavan kantaa.

Kristiina Kanerva

filosofian tohtori, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide