Käytössä yksi matkalaukku – mitä pakkaisit, jos pitäisi paeta Suomesta?

Mitä ottaa mukaan, jos on mahdollista, että palaamaan ei pääse koskaan?

18.3. 2:00 | Päivitetty 18.3. 6:57

Kolme miljoonaa ukrainalaista on joutunut äkisti painajaismaiseen paikkaan: pitäisi lähteä sotaa pakoon kotimaasta, kiire on.

Kaiken raastavuuden ja jahkaamisen keskellä kyseessä on myös hyvin käytännöllinen ongelma. Mitä pitää pakata mukaan? Tilaa on joko etelänmatkan matkalaukkujen tai mökkireissun auton verran. Todennäköisesti kuitenkin niin vähän, että valtaosa tavaroista pitää jättää taakse.

Lapset ja passit joo, isovanhemmat ehkä kieltäytyvät lähtemästä, vaatteita, lääkkeet ja rahaa niin paljon kuin Otto antaa.

Ilmeisimmät tavarat on helppo listata, mutta mitä vielä? Mitä ottaa mukaan, jos on mahdollista, että palaamaan ei pääse koskaan? Jos lähtemään joutuu, pitkään pakosalla joutuu joka tapauksessa olemaan.

Tilannetta vaikeuttaa Ukrainassa myös se, että perheet harvoin lähtevät pakoon kokonaisina. Äidit vievät lapsia pakoon, miehiä jää taistelemaan. Suomessa tilanne olisi todennäköisesti samanlainen.

Mukaan kannattanee ottaa vain asioita, joita ei saa tilattua verkkokaupasta.

Tärkeimpänä itselle tulevat mieleen valokuvat, päiväkirjat, vanhat kalenterit ja muistitikut, joilla on digikuvia ja perhevideoita. Työtodistuksista ja muista virallisista papereista voi olla apua töitä hakiessa.

Ehkä sitten vielä pieni taulu ja jotain siemeniä puutarhasta, jotta olisi muisto siitä, mistä on lähtenyt. Mitään rahallisesti arvokasta mukaan otettavaa ei itselleni taida olla kertynyt.

Kysyn neuvoa kummitädiltäni. Hän asui kolmevuotiaana Karjalassa rajan tuntumassa talvisodan alkaessa.

Suomalaisten sotilaiden käskystä isoäitini nappasi tyttärensä kainaloon ja lähti hevosen vetämällä reellä kohti länttä. Mukanaan heillä oli vain vaatteet päällään.

Onko jotain, mitä olisit toivonut Irja-mummon ottaneen mukaan?

”Ei oikeastaan”, hän sanoo. Eikä mummokaan kuulemma koskaan tavaroista puhunut.

”Se paikka, mihin me tulimme, oli ihana. Meitä pidettiin kuin ihmisiä siellä”, tätini sanoo.

”Eihän me suosittuja ihmisiä täällä noin muuten oltu, karjalaiset.”

Piirongin alle kolmevuotias oli kuitenkin ennen lähtöä piilottanut joitakin tavaroita – sillä toiveella, ettei niitä sieltä löydettäisi.

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide