Kun Euroopassa 1930-luvulla pelattiin suurta peliä, yhden pienen nappulan nimi pelilaudalla oli Kolosjoki. Petsamon alueelta Suomesta oli löytynyt merkittäviä nikkeliesiintymiä, joiden ympärille syntyi jalostamo ja kaupunki – Kolosjoki.
Euroopan syöksyessä sotaan malmivaroista kiinnostuivat sekä brittiläiset että saksalaiset yritykset. Nikkelinhimoa loivat maiden armeijoiden tarpeet ja niistä nousevat poliittiset intressit.
Kun Suomi siirtyi Saksan leiriin, kaivos tahkosi metallia natsihallinnon tarpeisiin. Kun Suomen sota Saksan rinnalla sitten oli ohi ja natsien hirmuhallintokin tuhottu, siirtyivät Petsamo, Kolosjoki ja kaivosalue Neuvostoliitolle.
Toisen maailmansodan ja Euroopan inhimillisen katastrofin isossa kuvassa Petsamo oli sivunäytös. Suomelle se oli karu muistutus poliittisen maariskin toteutumisesta: siitä, miten korttinsa huonosti pelaava pieni maa voi hetkessä joutua taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten intressien jauhamaksi, kun suurvaltojen suuri peli käynnistyy.
Viime vuosikymmenet Suomea on pidetty maana, jossa on minimaalinen maariski. Riskistä puhutaan lähinnä valtioissa, joissa on epävakaa hallinto, levottomuuksia, kansan kahtiajakoa tai vakavia kahnauksia naapurivaltioiden kanssa.
Kohonnut maariski on myrkkyä taloudelle: tuskin kukaan on innoissaan sijoittamassa varojaan tehtaaseen tai kaivokseen alueelle, jossa leijuu ilmassa vallankumouksen tai sodan uhka. Erityisen tehokkaasti vähänkin kohonnut maariski karkottaa ulkomaiset sijoittajat, joilla yleensä vaihtoehtoja riittää.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on markkinoilta kantautuvien tietojen mukaan käynnistänyt maariskin pohdinnan myös Suomen kohdalla. Kun rahojensa sijaintipaikkaa pohtiva sijoittaja nostaa hieman katsettaan Ukrainasta, hän näkee Naton ulkopuolella olevan EU-maan, jolla on 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Mitä sijoittaja silloin ajattelee?
Elinkeinoelämän järjestöt näkevät näissä ajatuksissa uhan Suomen taloudelle.
”Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisää Suomen maariskiä. Jos riski kasvaa liikaa, se vähentää investointeja Suomeen ja maamme houkuttelevuutta saada osaavaa työvoimaa”, todettiin Elinkeinoelämän keskusliiton, Keskuskauppakamarin, Perheyritysten liiton ja Suomen Yrittäjien maaliskuun puolimaissa lähettämässä tiedotteessa.
Järjestöjen mielestä ratkaisu maariskiin olisi Suomen Nato-jäsenyys.
Samaan aikaan Euroopassa on käynnistymässä uudenlainen suuri peli. Venäjän raaka-ainevarannot siirtyvät ainakin toistaiseksi uuden rautaesiripun taakse. Autoritaarisen Kiinan suuntaa on vaikea ennustaa. Pelaako se Venäjän, lännen vai molempien kanssa?
Euroopassa Saksa on heittänyt harteiltaan kiltin oppilaan viittansa, aseistaa Ukrainaa, panostaa voimakkaasti puolustukseen ja on valmis investoimaan energiaan, jotta se voi irrottautua riippuvuudestaan Venäjästä.
Kun maailma synkkenee, katseet kääntyvät taas perusasioihin, kuten luonnonvaroihin. Niitä Suomessa on. Suomi on esimerkiksi ainoa akkuteollisuuden tarvitseman koboltin tuottajamaa Euroopassa. Juuri akkumineraalit tekevätkin Suomesta ja Ruotsista kiinnostavia lännen talousjärjestelmälle.
Suomen päättäjille talous on yksi muuttuja lisää arviointiin, jolla tulevaisuuden turvallisuusratkaisut tehdään. Natoa tai ei, maariski on arvaamattoman Venäjän vieressä otettava tosissaan.
Kun sota Ukrainassa alkoi, eräs koronaviruspandemian jalkoihin jäänyt uutinen vuoden takaa palasi mieleen. Maaliskuussa 2021 venäläisyhtiö Nornickel sulki saastuttavan nikkelisulattonsa nykyisessä Nikelin kaupungissa, entisellä Kolosjoella.
Seuraava iso peli pelataan muualla.
Kirjoittaja on talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö.