Populisti jää helposti ypöyksin

On helppo löytää vastustettavaa Euroopan nykyasetelmissa, mutta populisti huomaa helposti olevansa yksin vanhojen kaunojensa kanssa.

22.3. 2:00 | Päivitetty 22.3. 13:14

Parin vuoden välein politiikan tekijät eri maissa kääntävät katseensa Yhdys­valtoihin. Joka toinen vuosi on Amerikassa vaalivuosi. Erityisesti se kiehtoo Euroopan oikeisto­populisteja. Donald Trumpin esimerkki jaksaa innostaa.

Nyt on kuitenkin tapahtunut muutos. Euroopan politiikkaa käydään Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen varjossa, ja populismi hakee uutta paikkaa.

Yhdysvalloissa sitä ei aina huomaa. Joka toinen marraskuu amerikkalaiset valitsevat koko edustajainhuoneen ja kolmanneksen senaattoreista, sekä suuren määrän osavaltiotason edustajia. Ottelut ovat yleensä tiukasti kansallisia ja paikallisia. Kilpailu on jo käynnissä, vaikka 8. marraskuuta on vielä seitsemän ja puolen kuukauden päässä.

Nyt luodaan myös perusta kaksi vuotta myöhemmin pidettäville presidentinvaaleille. Valitseeko Yhdysvallat vuonna 2024 Donald Trumpin – tai jonkun hänen kopionsa – vai saako nykyisen presidentin Joe Bidenin maltillinen kurssi jatkoa?

Kun kuuntelee kampanjan alkumeteliä, vapaamieliset demokraatit ja umpikonservatiiviset republikaanit ottavat toisistaan mittaa vanhoilla keinoilla, aivan kuin Ukrainan sotaa ei olisikaan. Republikaanit eivät halua eivätkä uskalla tulla pois Trumpin pitkästä varjosta. Trump käyttäytyy edelleen ikään kuin häneltä olisi riistetty voitto vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Euroopan populisteilla riittää hurrattavaa, kun he seuraavat Trumpin siunaamaa kampanjaa.

On kuitenkin onni, että edelliset presidentinvaalit voitti Biden. Hän esiintyy suurvaltajohtajan arvon mukaisesti ja antaa uskottavuutta yhteiselle rintamalle Venäjän suuruudenhullua johtajaa Vladimir Putinia vastaan. Eurooppa ja EU saavat ainakin vielä runsaat kaksi vuotta Washingtonista tarvitsemaansa tukea Moskovaa vastaan.

Mutta sillä välin Euroopan maiden on myös selvittävä kotimaanpolitiikastaan ja populistit, nuo eri maiden politiikan vastarannan kiisket, tulevat aina vain takaisin. He pakottavat muun poliittisen kentän ottamaan tehtävänsä tosissaan ja puolustamaan arvojaan.

Euroopan lukuisten vaalien tuloksia ei määrätä Amerikassa, mutta toistaiseksi EU-maiden järjestelmät ovat olleet ihailtavan lujia.

Alkutahdit saatiin Saksasta, jonka kansleriksi nousi viime syyskuun vaalien jälkeen demari Olaf Scholz. Itäisessä Saksassa kasvualustaa löytänyt muukalaisvihamielinen Vaihtoehto Saksalle kutistui kymmenen prosentin ryhmäksi.

Ranskakin ehtii uurnille pian. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on jo 10. huhtikuuta. Äärioikeiston vakioehdokas Marine Le Pen ja uusi tulokas Eric Zemmour ovat luultavasti turhaan haastamassa istuvaa presidenttiä Emmanuel Macronia.

Syyskuussa on vielä vaalit Ruotsissa ennen kuin Yhdysvalloissa äänestetään marraskuussa. On epätodennäköistä, että populistit saavat siihen mennessä merkittävästi nykyistä vahvemmat asemat Euroopan politiikassa. Euroopan rintama Venäjää vastaan on ehyt.

Mutta entä sitä seuraavissa vaaleissa?

Suomessa seuraavat eduskuntavaalit pidetään runsaan vuoden kuluttua, 2. huhtikuuta 2023.

Siihen on vielä aikaa, mutta merkit viittaavat täälläkin populistipuolueen eli perussuomalaisten alamäkeen. Heillä ei ole mitään hävettävää siinä. Puolueella on sama linja Ukrainan sotaan kuin muillakin. Lisäksi perussuomalaiset hakee selvästi paikkaa tulevassa hallituksessa.

On kuitenkin selvästi vaikeaa olla samanaikaisesti samaa mieltä ja eri mieltä kuin muut. Naapurin ruotsidemokraateilla taitaa olla sama ongelma.

Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sai tästä yhden opetuksen maaliskuun alussa.

Nykyään eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa johtava Halla-aho oli sanonut, että lännen väliintulo Ukrainan tueksi olisi toivottava. Toisin sanoen hän esitti sotaa Venäjää vastaan. Suomi ei esitä sotia.

Halla-aho joutui pahoittelemaan liian suoraa kielenkäyttöään, vaikka hän oli vain tehnyt sen, mikä on populistipuolueissa perinteinen menestymisen resepti: nimennyt yhden osapuolen selvästi vastustajaksi.

Perussuomalaiset – samoin kuin heidän sisarpuolueensa muissa maissa – joutuvat nyt harjoittelemaan uutta sanastoa, ilman amerikkalaisia esikuvia.

Kirjoittaja on turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut vapaa toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide