Nato-päätös on ensisijaisesti pragmaattinen eikä arvopohjainen valinta

On harhaanjohtavaa ja vaarallista liputtaa Natoa arvovalintana. Sen sijaan meidän tulee kirkastaa niitä arvoja, joiden takana todella haluamme seisoa.

29.3. 2:00

Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa olisi kiivaimpienkin kannattajien syytä muistaa, että valinnassa ei ole kyse Suomen arvopohjaisesta askelesta kohti myyttistä ”länttä”, vaan puhtaasti käytännöllisten hyötylaskelmien pohjalta tehdystä päätöksestä.

Jos kyse olisi arvopohjaisesta päätöksestä, liittymällä Nato-maiden joukkoon osoittaisimme muun muassa kannattavamme kansainvälisten sitoumusten ohittamista tai omaehtoista tulkintaa (Kosovo 1999 ja Libya 2011), suoranaista valehtelua ja ihmisoikeusdiskurssin vääristelyä omiin tarkoituksiin (Irak 2003), sekä kansanmurhaa ja toisinajattelijoiden vainoamista (Turkin toiminta viime vuosikymmeninä). Nämä eivät ole periaatteita, joita itse kannatan, ja todella toivon, ettei niitä laajasti kannata monikaan Suomessa.

Suomi on toiminut moraalisesti oikein kannattaessaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on suojella siviilejä (muun muassa henkilömiinakielto) sekä pyrkiessään etsimään Natoon liittymiselle vaihtoehtoja, eli vahvistamaan omaa ja EU:n puolustusta, jotka ovat edes jollain lailla demokraattisen päätöksenteon piirissä, toisin kuin Nato. Voi olla, että näistä päätöksistä on seurannut meille eräitä riskejä – mutta moraalisesti oikea toiminta on usein juuri tämän kaltaista: siitä seuraa kustannuksia toimijalle ja se voi tarkoittaa jopa eräitä uhrauksia. Itsensä täydellistä uhraamista moraalin nimissä ei kuitenkaan voida normaalisti vaatia, ja siksi Nato-option kotiuttaminen on nyt yhtenä toimintavaihtoehtona listalla.

Väärin ja lisäksi omien julkilausuttujen arvojen vastaisesti Suomi (muiden EU-maiden ohella) on toiminut silloin, kun se omien taloudellisten etujensa ja sisäpoliittisten syiden vuoksi on jättänyt puuttumatta autokraattisten johtajien, kuten Vladimir Putinin ja Recep Tayyip Erdoğanin toimintaan. Tämän moraalisen selkärangattomuuden satoa niitämme nyt myös itse, köyhimmät ja heikoimmat etulinjassa.

Tämä osoitettu arvosokeus on yksi syy siihen, miksi on harhaanjohtavaa, kummallisen ideologista ja vaarallista liputtaa Natoa arvovalintana. Sen sijaan meidän tulee kirkastaa niitä arvoja, joiden takana todella haluamme seisoa, ja myös toimia näiden arvojen mukaisesti.

Arvojen kirkastamisessa auttaa sellaisten yhteiskuntien tarkastelu, joiden tielle emme ainakaan halua lähteä. Ei ole sattumaa, että Putinin sotaretki lähti liikkeelle naisten, sukupuoli-, seksuaali-, kulttuuri- ja uskonnollisten vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden vainoamisella. Jos todella haluamme erottua arvopohjaltamme Putinin Venäjästä, erityisesti yhteiskuntamme militarisoituessa on varmistettava, että tasa-arvo- ja syrjinnän vastainen työ jatkuu ja että yhteiskunnan heikoimpien asema turvataan.

Jos todella seisomme arvojemme takana, missä viipyvät kulttuurivaikuttajien ja poliitikkojen lasten ja naisten oikeuksia puolustavat, sekä sodan oheisilmiöinä nousseita rasismia ja transfobiaa vastustavat julkiset kannanotot?

Tarna Kannisto

väitöskirjatutkija, käytännöllinen filosofia

Helsingin yliopisto

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide