Työeläke­järjestelmän uudistus on matalalla roikkuva hedelmä

Yhden työeläkelaitoksen malli sallisi hallinnon tehostamisen ja luopumisen nykyisistä riskinottoa liikaa rajoittavista vakavaraisuussäännöistä.

29.3. 2:00

Suomen julkisen velkaantuneisuuden taso on kohtuullinen, alle 70 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen. Lähivuosina se pysynee tällä tasolla, minkä jälkeen paineet velkaantumiseen taas voimistuvat. Arvioiden mukaan velkaantuneisuus saavuttaa kuitenkin vasta 2040-luvulla euroalueen nykytason, noin sata prosenttia.

Aikaa on, mutta on toki syytä ryhtyä hyvissä ajoin toimiin velkaantumisen taittamiseksi. Tämän hallituksen ongelmina ovat kuitenkin koronaviruskriisi ja Vladimir Putinin sota. Nyt on investoitava puolustukseen ja vihreään siirtymiseen, valtion velanoton taittaminen voi odottaa.

Tulevaisuutta ajatellen tarvitsemme finanssipolitiikan ankkurin. Se voisi olla parlamentaarinen sopimus siitä, että jokainen hallitus vuorollaan supistaa valtiontalouden rakenteellista alijäämää vajaalla prosentilla suhteessa kansantuotteeseen. Tällöin velkaantuminen voisi olla hallinnassa muutaman hallituskauden jälkeen. Ilman parlamentaarista sopimusta vaarana on, että jokainen hallitus siirtää ongelmaa aina vain seuraavalle hallitukselle.

Kukin hallitus valitsisi omat toimensa: yksi hallitus korottaisi veroja, toinen leikkaisi menoja. Kaikki hallitukset toivon mukaan pyrkisivät vaikeuksista huolimatta niin sanottuihin rakenteellisiin toimiin työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi ja tuottavuuden nostamiseksi.

Kun kriisi ei ole akuutti, soisi panostusten tulevaisuuteen jäävän leikkausten ulkopuolelle. Tämä koskee etenkin lapsi- ja perhepolitiikkaa, koulutusta sekä tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Talouden vahvistaminen on velkaantumisen nopeaa taittamista tärkeämpää.

Parhaita toimia ovat ne, joilla vähin vaurioin saadaan isoja julkisen talouden säästöjä.

Yksi tällainen toimi on yli muiden. Sitä ehdottivat Tarmo Valkonen ja Jukka Lassila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportissa vuosi sitten, ja saman ajatuksen nosti viime vuoden lopulla esiin Mikael Pentikäinen: Suomen työeläkejärjestelmässä siirryttäisiin Kanadan esikuvan mukaisesti yhden laitoksen malliin.

Yhdistämisen edut olisivat merkittäviä.

Malli sallisi hallinnon tehostamisen ja luopumisen nykyisistä riskinottoa liikaa rajoittavista vakavaraisuussäännöistä. Ne eivät ole kansantaloudellisesti perusteltuja. Rajoituksista johtuu, että Suomen yksityisten työeläkelaitosten rahastojen tuotto on ollut vain puolet siitä mitä Kanadassa ja vielä heikompi verrattaessa Ruotsiin.

Laitosten yhdistäminen vähentäisi vuosittaisia hallintokuluja sadoilla miljoonilla euroilla. Yhden prosenttiyksikön parempi tuotto rahastoille on realistinen mahdollisuus ja merkitsisi puolentoista miljardin euron tulolisäystä. Valkosen ja Lassilan laskelmassa työeläkemaksujen nousupaineet poistuvat ja julkinen velkapaine sekä veropaineet alenevat.

Työeläkejärjestelmämme luotiin 1960-luvulla, ja se on aikansa lapsi. Nyt olisi korkea aika sen päivittämiseen ja järkiperäistämiseen. Edut olisivat merkittäviä.

Järjestelmää muutettaessa on suojattava työeläkerahastoja niiltä kansanedustajilta, jotka haluavat purkaa rahastoja nykyisten eläkkeiden nostamiseksi. Riittävä juridinen suoja yhden laitoksen rahastolle lienee Kanadan tavoin luotavissa.

Työmarkkinajärjestöillä on ollut työeläkejärjestelmästä päätettäessä keskeinen rooli. Se voidaan säilyttää, ja sille on perusteensa. Sijoitustoiminnan päätösvaltaa ja riskinottoa voidaan haluttaessa eri tavoin hajauttaa.

Harvoin näkee yhtä matalalla roikkuvaa hedelmää kuin Valkosen ja Lassilan tunnistama. Luulisi, että ehdotus on myös poliitikoille mieluisampi vaihtoehto kuin nojautuminen pelkästään isoihin veronkiristyksiin ja kivuliaisiin menoleikkauksiin.

Ehdotuksesta kannattaa laatia kunnon selvitys – odotettavissa olevasta vastustuksesta huolimatta.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide