Ilmastokriisi on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriisi

Ekokriisi ei kohtele kaikkia samalla tavalla.

6.4. 2:00

Maapallon kantokyky on suuressa vaarassa, ja sen vaikutukset ekosysteemeihin ja ihmisten ja eläinten asuinympäristöihin ovat vielä nopeampia kuin tähän asti on arvioitu.

Ekokriisi ei ole tulevaisuudessa häämöttävä uhkakuva, vaan se tapahtuu nyt.

Ekokriisi ei kohtele kaikkia samalla tavalla. Ilmaston kuumentaminen on paitsi ekologinen myös sosiaalinen ongelma, jonka seuraukset kantavat ensimmäisinä maapallon köyhimmät ihmiset – jotka muodostavat globaalin enemmistön. Köyhissä ja lämpimissä maissa ekokriisin seuraukset ovat jo nyt valtavat: kuivuus ja tulvat ovat heikentäneet elinkeinoja ja infrastruktuuria sekä lisänneet köyhyyttä ja konflikteja. Ekokriisin vuoksi yhä enemmän maa-alueita jää asuinkelvottomiksi ja ihmisten on etsittävä uusia asuinpaikkoja.

Mitä rikkaammasta maasta tai ihmisryhmästä on kyse, sitä pidempään he pystyvät suojaamaan itsensä ilmastokriisin seurauksilta. Suomi ja valtaosa Euroopasta kuuluvat siihen viidennekseen maista, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta vähiten mutta kiihdyttävät luonnontuhoa eniten. Suomen valtaväestö on historiallisesti hyötynyt siitä, että fossiilitalous on tukenut talouskasvuamme, jonka avulla olemme voineet rakentaa hyvinvointivaltiota. Edelleen suomalaisten päästöistä iso osa on ulkoistettu köyhempiin valtioihin, joista ostamme kulutustavaroitamme.

Samaan aikaan kun ekokriisi on kuihduttanut maa-alueita ja lisännyt ihmisten liikkumista maailmassa, Euroopan ulkorajoja on alettu valvoa yhä tiukemmin. Esimerkkinä tästä ovat Valko-Venäjän ja Puolan väliin viime vuoden lopussa nääntymään jätetyt, ”hybridiaseiksi” kutsutut siirtolaiset. Suomen rajavalvonta hyötyy Euroopan ulkorajojen valvonnasta, koska se tekee turvapaikanhakijoiden laillisen saapumisen Suomeen Euroopan ulkopuolelta lähes mahdottomaksi. Ilmastosyistä johtuvaan pakkomuuttoon ei myöskään ole olemassa kansainvälistä lainsäädäntöä; pakolaislainsäädäntö edellyttää muuton syyksi vainoa tai sotaa, jotka harvemmin ovat suoraan ilmastosiirtolaisuuden taustalla.

Ilmastonmuutosta aiheuttavan fossiilitalouden hyödyt ovat siis kasautuneet eri tahoille kuin ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset – ja nyt haluamme sulkea rajat ihmisiltä, jotka ovat pakotettuja lähtemään kotiseuduiltaan elinympäristön muututtua asuinkelvottomaksi toimintamme seurauksena. Siksi ekokriisissä on kysymys sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, joka vaatii aktiivista asettumista sorrettujen puolelle – siirtolaisten, kuihtuvilla alueilla elävien ja alkuperäiskansojen puolelle.

Huoli maapallon kantokyvyn heikentymisestä ei saa kääntyä siihen, että Suomi sulkee rajansa ja silmänsä ekokriisin sosiaalisilta vaikutuksilta. Tämän kehityssuunnan vastustaminen vaatii paitsi toimia poliitikoilta myös valppaita vaatimuksia antirasistisen politiikan puolesta kaikilta suomalaisilta.

Inka Söderström

Linda Majander

sosiaalityöntekijöitä, sosiaalityön väitöskirjatutkijoita

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide