Hyökkäyksen arvostelu yhdistää Ukrainan kilpailevia kirkkoja

Jopa Moskovan patriarkaatin alaisessa ortodoksikirkossa on kritisoitu sotaa ja noustu avoimesti patriarkka Kirilliä vastaan.

1.4. 2:00

Sekä Venäjällä että Ukrainassa ortodoksisuus on suurin uskonto, mutta Ukrainassa sitä tunnustavat ovat jakautuneet kahtia.

Moskovan patriarkaatin ja sitä johtavan Moskovan patriarkan Kirillin alaisuuteen kuuluu Venäjällä toimivan ortodoksisen kirkon ohella myös Ukrainassa toimiva ortodoksinen kirkkokunta. Ukrainassa toimii myös itsenäinen Ukrainan ortodoksinen kirkko. Se sai vuonna 2019 tunnustuksen olemassaololleen arvovaltaisimmalta ortodoksiselta kirkolta, Konstantinopolin ekumeeniselta patriarkaatilta, johon myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu.

Jäsenmääriltään Ukrainassa toimivat ortodoksikirkot ovat melko tasaväkisiä. Etenkin maan länsiosissa toimivaan itsenäiseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 6 000–7 000 seurakuntaa ja hieman yli puolet maan ortodokseista. Ukrainan itäosiin painottuneeseen, Moskovan patriarkaatin alaiseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon kuuluu alle puolet maan ortodokseista, mutta seurakuntia on enemmän kuin itsenäisellä ortodoksikirkolla, noin 11 000. Ukrainan puolella toimii jopa kolmannes Moskovan patriarkaatin seurakunnista, ja Ukraina on senkin vuoksi erittäin tärkeä Moskovan patriarkaatille.

Ukrainan länsiosissa toimii myös kreikkalaiskatolinen kirkko, joka noudattaa jumalanpalveluksissaan ortodoksista perinnettä mutta toimii paavin alaisuudessa. Moskovan patriarkaatti suhtautuu tähän uniaattikirkkoon jyrkän kielteisesti, Ukrainan itsenäinen ortodoksikirkko on valmiimpi dialogiin.

Moskovassa ei hyväksytä myöskään Ukrainan itsenäistä ortodoksista kirkkoa. Moskovan patriarkaatti katkaisi jo vuonna 2018 yhteydet kaikkiin niihin ortodoksisiin kirkkoihin, jotka myöntävät sen olemassaolon. Kumpikin Ukrainan ortodoksisista kirkoista pitää itseään oikeana ortodoksisuuden tuhatvuotisen historian edustajana.

Kiovalla on Ukrainalle ja Venäjälle kirkkohistoriallista merkitystä. Vladimir Suuri sai kristillisen kasteen Kiovassa vuonna 988, ja samalla hän otti ortodoksisuuden koko hallitsemansa maan, Kiovan Rusin – jota pidetään Venäjän valtion historiallisena edeltäjänä – uskonnoksi.

Moskovan patriarkka Kirill on tukenut Putinin hyökkäystä Ukrainaan väittäen, että operaatiossa taistellaan lännen individualismia ja kristillisyydestä lankeamista vastaan. Oikeina kristillisinä arvoina Kirill pitää oman patriarkaattinsa ortodoksisuutta.

Sodan sytyttyä Kirill on syyttänyt ”ulkopuolisia pahuuden voimia” Ukrainan ja Venäjän veljeskansojen nostamisesta toisiaan vastaan. Ukraina esitetään maana, joka pyrkii länsimaisten houkutusten uhrina erilleen Moskovasta. Irtautuminen on Kirillin tulkinnan mukaan sekä maallisen että hengellisen vihollisen työtä ja sulkee ukrainalaisilta tien pelastukseen.

Ukrainassa tilanne nähdään toisin, myös Moskovan patriarkaatin alaisessa ortodoksikirkossa. Kiovan metropoliitta Onufri on puhunut veljessodasta, puolustanut Ukrainan suvereniteettia ja vedonnut sodan lopettamisen puolesta. Samalla hän on noussut patriarkka Kirilliä vastaan.

Onufri on saanut tukea kirkkonsa piispoilta ja papeilta Ukrainassa. Moni piispa on kieltäytynyt rukoilemasta patriarkka Kirillin puolesta liturgiassa. Lvivin alueen papisto on esittänyt, että kirkko pyrkisi eroon Moskovan alaisuudesta. Moskovan patriarkaattia uhkaa repeämä kirkon Venäjällä ja Ukrainassa olevien osien välillä.

Moni on kieltäytynyt rukoilemasta Kirillin puolesta liturgiassa.

Vielä tiukemmin Venäjän hyökkäyksen on tuominnut Ukrainan itsenäinen ortodoksinen kirkko, johon on sodan seurauksena liittynyt seurakuntia Moskovan alaisesta kirkosta. Ukrainan ortodoksisia kirkkoja yhdistää nyt Ukrainan puolustaminen ja asettuminen Venäjän hyökkäystä vastaan.

Tämä tuskin johtaa kirkkojen yhdistymiseen siinäkään tapauksessa, että Moskovan patriarkaatin alainen Ukrainan kirkko päättäisi irtautua Moskovan vallasta. Ukrainassa toimivien ortodoksikirkkojen välillä on sovittamattomia kirkollista asemaa ja vallanjakoa koskevia kiistoja, joiden juuret ovat 1500- ja 1600-lukujen hallinnollisissa järjestelyissä.

Heta Hurskainen

Kirjoittaja on systemaattisen teologian yliopistotutkija Itä-Suomen yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide