Peruskoulua ei saa pilata liialla arvioinnilla

Tarkoilla arviointikriteereillä pyritään yhdenvertaisuuteen, mutta haluammeko koulun keskittyvän kriteereihin ja niiden mittaamiseen?

27.4. 2:00

Suomalaista perusopetusta on pidetty kansainvälisesti korkeatasoisena. Ihailua ovat herättäneet maksuton kouluruoka, välitunnit, lyhyet koulupäivät, opettajien toteuttama päättöarviointi ja se, että arviointiin käytetään melko vähän aikaa. Kansainvälisesti poikkeuksellista on, että opettajia pidetään korkeasti koulutettuina asiantuntijoina, jotka vastaavat arvioinnista ja arvosanojen antamisesta virkavastuulla.

Arvioinnilla on lukuisia tehtäviä. Oppilas, huoltaja ja opettaja saavat osaamisesta tietoa, joka suuntaa opetusta ja opiskelua. Koulutuksen järjestäjä voi käyttää arviointitietoa opetusresurssien kohdentamisessa. Valtakunnallisesti arviointitieto kertoo esimerkiksi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta.

Perusopetuksen opettajien antamia arvosanoja käytetään toisen asteen opiskelijavalinnoissa. Suosittujen lukioiden keskiarvorajat ovat järjettömän korkeita. Kaikkia ei voi valita – peruskoulun päättöarvioinnin tehtävä on itse asiassa laittaa nuoret paremmuusjärjestykseen. Viimeaikainen arviointitutkimus on osoittanut, että opettajien antamat arvosanat voivat vaihdella oppimistulosten arvioinnin mukaiseen osaamiseen verrattuna. Joissain kouluissa saadaan siis osaamiseen nähden liian hyviä tai huonoja arvosanoja.

Opetushallitus on asettanut uudet perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit ratkaisuna arvioinnin yhdenvertaisuusongelmaan. Tämä uudistunut arviointinormi korostaa sitä, että oppilaat saavat tietoa oppiaineiden tavoitteista ja arviointiperusteista. Kriteerien mukaan arvioinnin tulee perustua oppilaan antamiin näyttöihin ja näitä näyttöjä tulee kerätä monipuolisia menetelmiä käyttäen lukuvuoden aikana. Tästä seuraa, että arviointi on koulussa koko ajan läsnä.

Perusopetuslain mukainen opetuksen tavoite on hieno. Lain mukaan ”tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja”. Tavoitteina ovat siis ihmisyys ja yhteiskunnan jäsenyys.

Riskinä on, että oppilaat uupuvat.

Arviointikriteerejä laadittaessa joudutaan tekemään valintoja. Nyt lähtökohdaksi on valittu oppiaineiden tavoitteet. Perusopetuslain, arviointikriteerien ja käytänteiden välillä näyttäisi olevan ristiriita. Opetuksen tehtävänä on tukea ihmisyyttä, mutta arviointi kohdistuu osaamiseen.

Tavoiteltavien kasvatusihanteiden ja arviointikäytänteiden ristiriita näkyy erityisesti angloamerikkalaisissa maissa. Niissä on vahva kansallisen standardoidun arvioinnin perinne. Kansallinen arviointi kaventaa opetusta ja opiskelua vain niihin aineisiin ja sisältöihin, joita voidaan arvioida monivalintakokeilla. Tällainen arviointi on kaikille samanlaista, mutta onko kriteerien toteutumisen valmentamiseen ja mittaamiseen keskittyvä koulu sellainen, jonka haluamme Suomeen?

Arviointiperusteiden tarkentaminen tuskin ratkaisee lukiovalinnan yhdenvertaisuusongelmaa. Kriteerit voidaan edelleen tulkita monella tavalla. Arvioinnista tulee vain kaikille työläämpää, ja arviointiin käytettävä aika lisääntyy. Pian arviointitutkimuksessa saatetaan todeta, että opettajien antamat arvosanat eivät edelleenkään vastaa kansallisen arvioinnin kokeen laatijan tulkintaa opetussuunnitelman mukaisesta osaamisesta. Sitten vastaukseksi esitetään peruskoulun kansallisia päättökokeita.

Nyt olisi syytä ajatella uudelleen perusopetuksen arviointia ja pohtia kriittisesti sitä, mihin tarkennettua arviointia tarvitaan ja mihin aika pitäisi koulussa käyttää. Jos ongelma on se, että lukion oppilaaksi ottaminen ei ole nyt tasavertaista, pitäisikö arvioinnin yhdenmukaistamisen sijaan kehittää uusia tapoja lukiovalintaan?

Perusopetuksen arviointikriteerien tarkentaminen kiihdyttää kehitystä, jossa alemman koulutason vastuuta ylemmän oppilaitoksen opiskelijavalinnassa lisätään. Ylioppilastutkinnon merkityksen kasvattamisen on jo havaittu aiheuttavan ongelmia lukio-opiskeluun. Tulevaisuudessa riskinä on, että myös peruskoulun oppilaat uupuvat tarkentuneeseen arviointiin, joka palvelee lähinnä lukiovalintaa.

Kalle Juuti

Kirjoittaja on apulaisprofessori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide