Tutkijoiden uhkailua ja häirintää on kitkettävä määrätietoisesti

Kriisiaikoina vapaan tutkimuksen ja tiedeviestinnän merkitys korostuu entisestään. Tätä työtä tulee tukea kaikin tavoin.

11.4. 2:00 | Päivitetty 11.4. 8:35

Äskettäin julkaistu kansainvälinen akateemisen vapauden indeksi osoittaa tieteen vapauden rajoitusten yleistyneen monissa maissa viime vuosina. Koronaviruspandemia ja muut kriisit ovat rajoittaneet tutkijoiden vapautta opettaa, tutkia, liikkua ja julkaista tutkimustuloksiaan.

Ongelma ei koske vain autoritaarisesti hallittuja maita, vaan tutkimuksen poliittista ja taloudellista ohjailua esiintyy myös demokraattisissa yhteiskunnissa. Suomessa erityinen ongelma on ollut jo kymmenkunta vuotta tutkijoiden uhkailu ja häirintä.

Akateemisen vapauden indeksi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2020. Se perustuu kansainvälisen lehdistönvapausindeksin tapaan eri maissa toimivien asiantuntijoiden arvioihin. Arvioinnissa käytetään myös monipuolista tilastoaineistoa. Vuoden 2022 akateemisen vapauden arvioinnissa oli mukana 177 maata tai aluetta.

Indeksi kattaa tutkimuksen ja opetuksen vapauden, vapauden välittää tutkimustietoa, institutionaalisen autonomian, kampusten toiminnan vapauden sekä tutkijoiden mahdollisuuden ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Viime vuosina akateemista vapautta ovat heikentäneet erityisesti autoritaarisen hallinnon nousu sekä pandemian seuraukset.

Kymmenen viime vuoden aikana akateeminen vapaus on kaventunut selvästi muun muassa Brasiliassa, Unkarissa, Venäjällä, Intiassa, Turkissa, Hongkongissa, Puolassa, Valko-Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Häirintä ja uhkailu liittyvät erityisesti sensitiivisiin aiheisiin.

Koronaviruspandemia on tuonut kärjistetysti esiin tutkijoiden vaientamiseen ja vapauden rajoituksiin liittyvät ongelmat. Pandemian ensimmäisiä uhreja oli uudesta viruksesta varoittanut wuhanilainen lääkäri Li Wenliang. Paikalliset viranomaiset leimasivat varoitukset huhuiksi ja vaiensivat Lin, joka kuoli myöhemmin hoidettuaan tartunnan saaneita potilaita. Vaientaminen viivästytti taudilta suojautumista.

Myös länsimaissa koronatutkijat ovat joutuneet uhkailun kohteeksi. Nature-tiedelehti kertoi viime lokakuussa, että kymmenet julkisuudessa esiintyneet tutkijat on uhattu tappaa, pahoinpidellä tai raiskata. Yhdysvaltojen tartuntatautiviraston johtaja Anthony Fauci joutui hankkimaan henkivartijat, kun häntä ja hänen perhettään oli uhkailtu.

Valitettavasti ongelma on noussut esiin myös Suomessa. Jotkut tutkijat ovat joutuneet tekemään rikosilmoituksen uhkailusta. Sosiaalisessa mediassa häirintä ja uhkailu ovat arkipäivää joillekin paljon julkisuudessa esiintyville tutkijoille.

Ilmiö ei ole uusi. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kyselyissä vuosina 2015, 2017 ja 2019 useat tutkijat ovat raportoineet kohtaamastaan häirinnästä.

Vaikka häirintä ei koske läheskään kaikkia tutkijoita, on se yhä vakava ongelma, joka rajoittaa sensitiivisiä aiheita tutkivien asiantuntijoiden sananvapautta. Häirintä ja uhkailu liittyvät erityisesti sellaisiin tunteita herättäviin aiheisiin kuin rokotuksiin, ruokavalioon, ympäristönsuojeluun, maahanmuuttoon tai sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat entistä paremmin varautuneet tukemaan häirinnän ja uhkailun kohteeksi joutuneita tutkijoita, mutta paljon on vielä tehtävää.

Samaan aikaan osa valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevistä ympäristötutkijoista kokee, että heillä ei ole samanlaista vapautta kertoa tuloksistaan kuin yliopistoissa työskentelevillä kollegoillaan. Tämä johtuu siitä, että lähellä poliittista päätöksentekoa oleviin tutkimuslaitoksiin ja niiden tutkijoihin pyritään vaikuttamaan ulkoa päin.

Tutkimuksen vapaus ja tutkijoiden sananvapaus on tärkeä edellytys sille, että tiede kehittyy ja tutkimus pystyy vastaamaan pandemioiden tai ilmastonmuutoksen kaltaisiin ongelmiin.

Tutkijat tekevät tärkeää ja pyyteetöntä työtä tuodessaan tuloksiaan ja näkemyksiään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tätä työtä tulee tukea kaikin tavoin. Tutkijoiden uhkailua ja vaientamista ei pidä sallia.

Esa Väliverronen

Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopistossa ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide