Turussa häiriköivien nuorten tekoihin pitää puuttua, mutta ongelmaa ei pidä liioitella

Kaupungin on turha toistella mantraa yksittäistapauksista.

7.4. 2:00 | Päivitetty 7.4. 6:14

Helsingin Sanomat uutisoi maalis­kuussa Turun Hansa­korttelissa häiriköivästä nuoriso­joukosta, jonka epäillään syyllistyneen pahoin­pitelyihin. Ensimmäisessä jutussa ei puhuttu joukon etnisestä taustasta. Osa nuorista on kantasuomalaisia, osan vanhemmat ovat maahan­muuttajataustaisia.

Varsinaissuomalainen kansan­edustaja Vilhelm Junnila (ps) lähetti jutun julkaisupäivänä tiedotteen, jossa hän ilmoitti jättäneensä sisäministerille kirjallisen kysymyksen nuorisojengeistä. Hänen mukaansa Ruotsissa yleistyneet ulkomaalaistaustaisten nuorisojengien aiheuttamat ongelmat ovat rantautuneet Turkuun.

Paitsi että eivät ole. Hansakorttelin ongelmien taustalla on sekalainen joukko alaikäisiä. Mukana on sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia, tyttöjä ja poikia. Kaikki ovat syntyneet Suomessa.

Turun kaupungilla on ymmärretty tarttua nuorison aiheuttamiin ongelmiin, ja kaupunki osallistuu nuorisoväkivaltaa kitkemään pyrkivään Rokki-pilottihankkeeseen.

Ongelmia ei ratkaista lisäämällä partiointia, vaan pureutumalla juurisyihin. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen korosti HS:lle, että vanhempien osallistaminen on tehokasta. Jopa siinä tapauksessa, että vanhemmat olisivat päihdeongelmaisia. Harras toive, että oma lapsi ei toista samoja virheitä, on kaikille vanhemmille tuttu.

Turku on julkisesti korostanut, että kyse on yksittäistapauksista. Joissa on samat tekijät. Jos kaupunki puhuisi muusta kuin yksittäisistä tapauksista, ilmiö muuttuisi julkisuudessa jengiytymiseksi.

Nuorisoväkivalta on hyvä asettaa mittasuhteeseen. Tilastojen mukaan nuorisoväkivalta on laskenut tasaisesti 2000-luvulla.

Nuorison toimintaan on aina suhtauduttu kielteisesti. Tietokirjailija Rauno Lahtisen teoksessa Elämää 50-luvun Turussa kerrotaan, miten lähiöissä ahtaasti asuvat nuoret suuntasivat iltaisin keskustaan häiriköimään. Jo 1920-luvulla sanomalehdissä oli huolestuneita kirjoituksia nuorison käyttäytymisestä.

Nuorisoväkivalta on hyvä asettaa mittasuhteeseen.

Junnila on oikeassa nostaessaan esille huolen nuorisoväkivaltaan liittyvästä uudesta piirteestä. Niin Turussa kuin muuallakin Suomessa pahoinpitelyihin on liittynyt nöyryytys ja tapahtumien kuvaaminen.

Lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen vaati, että yhteiskunta tarttuu ilmiöön, joka on syntynyt sosiaalisen median myötä: ”Kivun aiheuttamisessa ei ole mitään tyydyttävää, jännittävää eikä kiinnostavaa, ja sen pitäisi olla yksiselitteisesti halveksittavaa.”

Kirjoittaja on HS Turun toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide