Butša näytti, miten hyvin propaganda on mennyt Venäjällä läpi

Vallanpitäjät ovat valmistelleet venäläisiä sotaan jo pitkään. Se helpotti propagandaa, kun hyökkäys helmikuussa alkoi.

7.4. 2:00 | Päivitetty 7.4. 6:12

Kun tiedot venäläis­miehittäjien hirmu­teoista ukrainalaisessa Butšan pikku­kaupungissa alkoivat levitä, Venäjä toimi kuten odottaa sopi.

Ensin Venäjän sotilasjohto kiisti kaiken. Sitten propaganda alkoi tuottaa erilaisia selityksiä ja teorioita tapahtuneelle. Koko tapahtumaa väitettiin lavastukseksi, jonka takana olivat kovempia pakotteita Venäjälle haluavat ukrainalaiset tai ilmiselvästi brittiläiset tai sittenkin amerikkalaiset asiantuntijat, kuulostaahan Butša englannin sanalta butcher eli teurastaja. Ruumiiden väitettiin olleen muualta tuotuja tai sitten näyttelijöitä. Samaan aikaan selitettiin, että joukkomurha todellakin tapahtui, sillä ”ukrainalaiset natsit” kiersivät tappamassa Ukrainan johtoon kriittisesti suhtautuvia Venäjän joukkojen poistuttua.

Venäjän väitteet ovat tietenkin paitsi valetta, myös keskenään ristiriitaisia. Niin Kremlin propagandakone tällaisissa tilanteissa yleensä toimii. Se puskee ilman täyteen väitteitä, jolloin totuus näyttäytyy vain yhtenä hulluna teoriana.

Propagandakoneisto pulppuaa väitteitään vanhasta tottumuksesta, vaikka tällä kertaa ainakin kotimaassa olisi selvitty ilmankin. Sota on Venäjällä suosittu, vaikkei sitä siellä sodaksi saakaan kutsua.

Se tuli selvästi ilmi myös riippumattoman Levada-keskuksen julkaisemissa, maaliskuussa tehdyissä mielipidemittauksia, joissa ”Venäjän asevoimien toimia Ukrainassa” tuki 81 prosenttia ja joissa Vladimir Putinin toiminnan hyväksyi 83 prosenttia. Vielä marraskuussa Putinin toiminnan hyväksyi 63 prosenttia.

Tulokset aloittivat kiistelyn, kuinka luotettavia diktatuureissa tehdyt mielipidemittaukset ylipäätään ovat. Niissä onkin ongelmia, mutta juuri kukaan ei ole kiistänyt Levadan tulosten oikeansuuntaisuutta.

Sodan kannatukselle on useita syitä. Yksi merkittävimmistä on se, että vallanpitäjät ovat valmistelleet venäläisiä sotaan jo pitkään.

Putin alkoi pian valtaan noustuaan korostaa Neuvostoliiton voittoa toisessa maailmansodassa.

Se oli venäläisille jo valmiiksi tärkeä asia, sillä sota ja sen aikaiset suuret kärsimykset koskettivat käytännössä kaikkia perheitä. Voitto natseista oli suuri ylpeydenaihe. Putin kuitenkin teki siitä vielä tärkeämmän osan kansallista identiteettiä. Siitä tuli suorastaan keskeinen osa Putinin järjestelmän ideologiaa.

Se oli ymmärrettävää, sillä kleptokraattisella järjestelmällä ei ollut tarjota mitään myönteistä tulevaisuudenkuvaa. Katse piti kääntää menneeseen, josta löytyi ylväs voitto, joka vieläpä oli tehnyt Neuvostoliitosta suurvallan. Samalla ruokittiin suurvaltanostalgiaa ja vahvistettiin vääryyden kokemusta imperiumin menettämisestä.

Lastenvaunut koristeltiin tankeiksi.

Propaganda keskittyi sankaritekoihin, mutta kärsimykset alkoivat jäädä vähemmälle huomiolle. Putin teki sodasta kultin, jossa pikkulapsiakin marssitettiin muodossa ja puettiin myös supermarketeissa myytäviin sotilasasuihin. Voitonpäivänä jotkut vanhemmat koristelivat lastenvaunut ja -rattaat näyttämään tankeilta.

Kun natseista saavutetusta voitosta puhuttiin kaikkialla, puhuttiin koko ajan myös natseista. Propaganda on syyttänyt Ukrainan johtoa jo vuodesta 2014 alkaen natseiksi. Se on kuulostanut lännessä oudolta, mutta Venäjällä toistetussa julkisessa versiossa toisesta maailmansodasta isossa osassa ovat natsien kanssa liittoutuneet kansallismieliset ukrainalaiset.

Sodan aikana propagandan kierrokset ovat vain koventuneet, kun ukrainalaiset puolustavatkin maataan ja johtoaan. Julkilausuttuna johtopäätöksenä on, että myös johtoaan puolustavat ukrainalaiset ovat natseja.

Viesti on mennyt Venäjällä läpi. Vaikka sodan vastustajiakin on ihan huomattava joukko, valtaosa joko hurraa tai sulkee silmänsä ja tukee passiivisesti. Sitä helpottaa riippumattomien viestinten katoaminen.

Propagandan päättömyydetkin tunnistaviin on vaikuttanut sen sävy. Putin on luonut myytin venäläisistä sankariuhreina, ja siksi moni pitää mahdottomana ajatustakin, että venäläiset olisivat syyllisiä kauheuksiin. Silloin mitkään todisteet Butšasta eivät riitä.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide