Vihreä siirtymä pitää toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla

Sosiaaliturvaa uudistettaessa tavoitteeksi tulisi ottaa se, että sosiaaliturva kannustaa vihreään siirtymään.

20.4. 2:00 | Päivitetty 20.4. 8:15

Ukrainan sota on vaarassa luoda illuusion siitä, että tulevaisuutemme turvataan aseilla. Todellisuudessa suurimmat uhkat ovat kuitenkin ilmaston lämpeneminen ja lajikato, jotka tuhoavat elämän edellytyksiä kaikkialla. Euroopassa hallitukset lisäävät puolustusmenoja samalla, kun koronaviruspandemian aiheuttaman julkisen velan lyhentämiseksi esitetään leikkauksia sosiaaliturvaan. Ajatus on ollut esillä Suomessakin.

Puheessaan Varsovassa Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden muistutti historian todistavan, että edistyksen suurimmat askeleet ovat alkaneet ihmiskunnan synkimmistä hetkistä. Pandemia on osoittanut ihmisten voivan muuttaa odotettua helpommin käyttäytymistään aiempaa ympäristöystävällisemmäksi. Ukrainan sota puolestaan näyttää, kuinka välttämätöntä on vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Oikein hyödynnettyinä nämä kriisit tarjoavat oppeja sosiaalipolitiikalle, joka voi turvata maapallon elinkelpoisuuden ja hyvinvoinnin myös lapsenlapsillemme.

Demokraattisissa maissa vihreä siirtymä edellyttää sosiaalista kestävyyttä, joka antaa pohjan päätöksenteon hyväksyttävyydelle. Vaikka kaikki joutuvat maksamaan enemmän kahvista ja polttoaineesta, hintojen nousu kurittaa pahiten pienituloisia. Myös ilmastopolitiikan alueelliset ja toimialoittaiset vaikutukset vaihtelevat. Ilmastonmuutos ja eriarvoisuus kietoutuvat yhteen monin tavoin, ja taustalla on osittain samoja rakenteita.

Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelma ottaa huomioon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osana hiilineutraalia politiikkaa. Sosiaalisen kestävyyden tavoittelu on itsessään tärkeää, mutta lisäksi se raivaa tietä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sosiaalinen kestävyys edellyttää ainakin sitä, että kaikkien perustarpeet on tyydytetty, resurssit jakautuvat yhteiskunnassa riittävän tasaisesti ja hyvinvointi sekä toimivat instituutiot taataan myös tuleville sukupolville.

Köyhimmiltä leikkaaminen ei ole ratkaisu ongelmiin.

Pandemia osoitti, että hyvinvointivaltio pystyy ottamaan iskuja vastaan kohtuullisen hyvin ja mukautumaan uuteen tilanteeseen. Vihreässä siirtymässä ei kuitenkaan riitä, että sosiaaliturva vain reagoi riskeihin. Vuoteen 2027 asti jatkuvassa sosiaaliturvauudistuksessa pitäisi tavoitella sosiaalisesti kestävää vihreää siirtymää. Ajatuksella on Kansalaispulssi-kyselyn mukaan kansan tuki: enemmistö kannatti ajatusta, että sosiaaliturva kannustaa vihreisiin valintoihin.

Hyvinvointivaltio rakentuu vahvasti talouskasvun logiikalle, jota ei ole voitu kytkeä irti ympäristön vahingoittamisesta. Miten sosiaaliturva rahoitetaan jatkossa, jos talouskasvua ei ole?

Köyhimmiltä leikkaaminen ei ole ratkaisu hyvinvointivaltion rahoitusongelmiin. Ylikuluttamisen ja epäekologisten luksustuotteiden verotus voisi olla tärkeä vihreä uudelleenjaon mekanismi. Vihreän siirtymän ajaminen ei onnistukaan yksin sosiaaliturvaa uudistamalla, vaan uudistus pitäisi kytkeä laajemmin verojärjestelmämme remonttiin.

Sosiaaliturva kytkeytyy palkkatyön ideaaliin riippumatta siitä, edistääkö työ vihreää siirtymää vai ei. Tämän ajatuksen haastaminen vaatii vielä yhteiskunnallista keskustelua. Kansalaispulssissa vain viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että työttömällä työnhakijalla tulisi olla oikeus kieltäytyä työstä, joka aiheuttaa huomattavasti hiilidioksidipäästöjä.

Sosiaaliturvauudistus mahdollistaisi pohdinnan siitä, mikä työ on mielestämme arvokasta. Voitaisiinko esimerkiksi epävirallinen hoiva ja vapaaehtoistyö määritellä toiminnaksi, joka luo arvoa yhteiskunnalle, vaikkei tuotakaan suoraan euroja talouden rattaisiin? Miten sosiaaliturva huomioisi tällaisen työn arvon ja tukisi sitä? Osallistumistulo, jota selvitetään sosiaaliturvakomiteassa, voisi olla yksi ratkaisu.

Vihreä siirtymä vaatii ajattelutavan muuttumista sosiaalipolitiikassa. Työn, toimeentulon ja muun hyvinvoinnin edistämisen on tapahduttava planeettamme asettamissa rajoissa.

Maria Vaalavuo ja Heikki Hiilamo

Vaalavuo on sosiologian professori Turun yliopistossa ja tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hiilamo on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide