Vihdoin tajusin, ettei lapsen pelaamisesta tarvitse olla mitään hyötyä

Leikki on leikkiä. Ei tavoitteellista toimintaa, vaan tärkeää itsessään.

11.4. 2:00 | Päivitetty 11.4. 7:17

Olen pelannut poikani kanssa paljon Minecraftia. Juteltuani tutkijatohtori Mikko Meriläisen kanssa tajusin, että suhtautumiseni lapsen pelaamiseen on ollut pielessä.

Aiemmin ylpeilin suosikkipeli­valinnalla. Se opettaa arkkitehtuuria ja luovaa ongelmanratkaisua. Ajattelin Minecraftia jonkinlaisena oikeaan elämään valmistavana kouluna. Oli tärkeää, että pelistä on hyötyä.

Kyselin Meriläiseltä, millaista hyötyä peleistä voi olla. Odotin saavani vastaukseksi tiimityöskentelyä, reaktionopeutta, keskittymiskykyä tai muita upeita ja tarpeellisia taitoja, joita pelaaminen voi opettaa. Meriläinen kuitenkin painotti heti alkuun, että pelaaminen on lapselle tärkeää itsessään. Sen ei tarvitse palvella pelaamisen ulkopuolisia päämääriä, vaan tarjota lapselle hauskaa tekemistä.

Leikki on lapsen työtä. Leikki tarkoittaa jo määritelmällisesti toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta. Ymmärsin, ettei lapsen pelaamista pidä tulkita hyödyn kautta. Silloin se ei olisi enää leikkiä. Leikki tarkoittaa toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta.

Tietokone- tai konsolipelaamisen itseisarvoa voi olla vaikeampi nähdä kuin vaikka jalkapallon pelaamisen tai kitaransoiton. Viimeksi mainitut ovat taitoja, joiden osaaminen herättää arvostusta. Elleivät vanhemmat sitten ajattele äärimmäistä hyötynäkökulmaa eli perhettä elättävää ammattilaisuutta ja tähteyttä, joka vanhemmilta itseltään jäi kokematta.

Jotta lasten touhuille osaa antaa arvostusta, niille pitää antaa aikaa. Ei ole helppoa pysyä perillä peleistä, somesta ja sovelluksista, mutta jos et tunne niitä, et tunne lastasi. Tietysti voit käyttää määräysvaltaasi ja rajata tämän osan nykypäivää pois lapsesi elämästä.

Someen ja pelaamiseen liittyy myös uhkia. Uhkiin on paljon helpompi suhtautua, jos ymmärtää edes jotain maailmasta, jossa lapsi viettää aikaa. Asioihin on helpompi keksiä ratkaisuja, kun tietää, mistä on kyse.

Tietämättömyys voi johtaa tylyyteen.

Tietämättömyys voi johtaa tylyyn suhtautumiseen omaa lasta kohtaan. Kun lapsi selittää Minecraft-pelaajille tutuista Creepereistä, Nether-päivityksistä ja löytämästään op-servusta, on paljon helpompi innostua, jos ymmärtää lapsen puhumaa kieltä. Jos koko maailma on vieras, saatat mitätöidä yhden lapsellesi tärkeimmän asian ”turhana mölynä”.

Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen peukalonsa ruvelle Instassa tai Twitterissä rullaava vanhempi on muutenkin jäävi valittamaan lapselle liiasta ruutuajasta.

Kirjoittaja on HS Lasten uutisten toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide