Pieni polttaa kynttilää molemmista päistä

Mikä yllättävä ominaisuus yhdistää vaikkapa rottaa, koiraa, ihmistä ja valasta? Nisäkäslajien sydämen sykähdysten määrä on yllättäen hyvinkin vakio, vaikka niiden eliniät poikkeaisivat toisistaan monikymmenkertaisesti.

15.4. 2:00 | Päivitetty 15.4. 6:23

Mitä pienempi nisäkäs, sitä kiihkeämpi elämä. Eri nisäkkäiden elinkaareen mahtuu kuitenkin hämmästyttävän vakioitu määrä sydämen­lyöntejä. Yhdelle niihin on annettu aikaa vain muutama vuosi, kun toinen saa käyttää samaan määrään vuosikymmeniä. Pienemmän osa on elää sanan­mukaisesti jokaisella solullaan täysillä, kun taas isot voivat käydä selvästi hitaammalla.

Fyysikko Geoffrey West kertoo kirjassaan Scale, että nisäkkäiden elämään mahtuu keskimäärin runsaat miljardi sydämenlyöntiä. Kokonaismäärissä ei lajien kesken ole kerrannaisia suuruusluokkaeroja. Koska sellaisia on elinajoissa jopa monikymmenkertaisina, on sykkeissä melkoinen haitari. Ihmisen sydän sykkii levossa noin kuusikymmentä kertaa minuutissa. Tahti on varsin leppoisa, jos sitä vertaa vaikkapa rotan sydämeen: se ehtii samassa ajassa sykähtää jopa 450 kertaa.

Puntit tasaantuvat, kun rotan elämänkaari jää vain parin vuoden mittaiseksi ja ihminen elää noin seitsemänkymmentä vuotta pidempään.

Kiivas elämänrytmi kuluttaa. Biologi Max Kleiber huomasi jo 1930-luvulla, että esimerkiksi kissa, jonka massa on satakertainen verrattuna hiiren massaan, kuluttaa vain noin 32 kertaa hiiren käyttämän energian.

Havainnosta syntyi Kleiberin laki. Eläinlajin koon kasvaessa biologisen elämän vauhti hidastuu. Suuret nisäkkäät elävät pidempään, koska ne kehittyvät hitaammin ja niiden solut työskentelevät vähemmän kuin pienten nisäkkäiden. Yksi elefantti painaa saman verran kuin kymmenentuhatta rottaa, mutta sen tarvitsema energian määrä on kuitenkin vain tuhat kertaa suurempi kuin rotalla. Kun solut toimivat noin kymmenesosalla rotan nopeudesta, soluvaurioiden suhteellinen määrä vähenee ja elefantin elinikä pitenee.

Kuolema on elämän muutosagentti.

Ehkäpä evoluutio on asettanut kaikille eläville suhteellisen yhtenäisen mittarin, jolloin on aika lähteä.

Kuten Steve Jobs vuonna 2005 pohti puheessaan Stanfordin yliopiston opiskelijoille: ”Kukaan ei halua kuolla. Jopa ihmiset, jotka haluavat taivaaseen, eivät haluaisi kuolla päästäkseen sinne. Ja kuitenkin kuolema on määränpää, jonka me kaikki jaamme. Kukaan ei ole koskaan paennut siltä. Ja niin sen pitääkin olla, koska kuolema on todennäköisesti elämän paras yksittäinen keksintö. Se on elämän muutosagentti. Se siivoaa pois vanhan ja tekee tietä uudelle.”

Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö.

Oikaisu 20.4. klo 11.58: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, kissa, jonka massa on satakertainen verrattuna hiiren massaan, kuluttaa vain noin 32 kertaa hiiren käyttämän energian, ei suhteessa painoonsa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide