Suomen jäsenyys voisi laajentaa Naton ja Venäjän välistä konfliktia

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan voidaan tulkita myös klassisena turvallisuusdilemmana, jota lännessä ei ole ymmärretty.

13.4. 2:00 | Päivitetty 13.4. 7:39

Miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan? Lännessä vallitsevan tulkinnan mukaan Venäjä pyrkii laajenemaan ja hyökkää siksi naapuriensa kimppuun. Jos Ukraina sortuu, vuorossa ovat pian muut Euroopan maat.

Toisen tulkinnan mukaan kyse on klassisesta turvallisuusdilemmasta. Kun valtio A tekee jotain puolustustarkoituksessa, valtio B ymmärtää tämän mahdollisena uhkana ja ryhtyy puolustustoimiin, joita valtio A puolestaan käsittelee lisääntyneenä uhkana. Näin konflikti laajenee.

Molempien tulkintojen puolesta voidaan esittää todistusaineistoa. Venäjän johto on omaksunut ajatuksia euraasialaisesta ideologiasta, ja joissain Vladimir Putinin puheissa voidaan nähdä tsaarin- tai neuvostoajan imperialismiin kohdistuvaa nostalgiaa. Toisaalta Venäjä on suhteessa länteen voimavaroiltaan pieni valtio, ja sen sotilaalliset kyvyt ovat rajallisia.

Vuosina 2000–2001 Venäjän, Yhdysvaltojen ja Naton johto keskustelivat Venäjän Nato-jäsenyydestä. Putin piti tuolloin parhaana vaihtoehtona Naton lakkauttamista. Mahdollisena hän piti myös Venäjän ottamista mukaan Naton turvallisuusjärjestelyihin. Yhdysvallat teki selväksi, että tämä ei onnistu. Venäjä asettui Naton ulkopuolelle, ja samaan aikaan varsinkin Naton uudet jäsenmaat näkivät Venäjän uhkana.

Irakin sota ja värivallankumoukset lietsoivat vastakkainasettelua lännen ja Venäjän välillä. Viimeistään vuodesta 2007 lähtien Venäjä on tulkinnut Naton laajenemisen turvallisuusuhkaksi itselleen. Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008 Georgialle ja Ukrainalle avattiin polku Nato-jäsenyyteen. Venäjällä reagoitiin voimakkaasti. Jo tuolloin Putin totesi, että pyrkimys liittää Ukraina Natoon tulee tarkoittamaan maan pirstomista.

Se, kumpaan alussa esitellyistä tulkinnoista uskoo, vaikuttaa suoraan siihen, miten Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä pitäisi arvioida.

Laajenemishakuinen Venäjä on uhka niille valtioille, joiden suuntaan Venäjä pyrkii laajentumaan. Toisaalta, jos pääongelmana on Venäjän ilmaisema turvallisuusdilemma, Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjälle samanlainen provokaatio kuin Ukrainan Nato-jäsenyys. Venäjällä muistellaan yhä Hitlerin Saksan – ja Suomen – hyökkäystä maahan vuonna 1941.

Monet yhdysvaltalaiset politiikan tutkijat ovat vuosikymmeniä varoitelleet Naton laajenemisen vaaroista. Yksi tunnetuimmista kriitikoista on John Mearsheimer, joka sanoo Ukrainan sodan olevan lännen vika.

Olennaista on, miten aikomukset nähdään Venäjällä.

Ukrainan Nato-jäsenyyttä on pidetty Venäjällä laajalti todellisena uhkana. Eikä olennaista ole se, mitä länsimaiden johtajat itse kertovat Naton aikomuksista, vaan se, miten aikomukset nähdään Venäjällä.

Venäjä on johdonmukaisesti vaatinut Ukrainan sotilaallista liittoutumattomuutta ja Minskin sopimuksen toimeenpanoa. Ukraina ei suostunut vaatimuksiin ennen sotaa. Venäjä pyrki torjumaan Ukrainan Nato-jäsenyyden myös neuvottelemalla viime syksynä etenkin Yhdysvaltojen kanssa, mutta tämä ei johtanut Venäjän toivomaan tulokseen. Nämä asiat eivät tietenkään yksin selitä Venäjän hyökkäystä saati oikeuta sitä. On viitteitä myös organisatorisesta tyhmyydestä: Venäjän päätös hyökätä perustui virhearvioon ja vinoutuneeseen informaatioon.

Putinin hallinnon tarina maailmanhistoriasta on, että rappeutuvan lännen ylivalta on väistymässä ja maailmasta on tulossa moniarvoisempi Kiinan, Intian ja Venäjän johdolla.

Vaikka Kiinan, Intian ja monien etelän valtioiden näkökulmasta Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoo kansainvälistä lakia, näiden maiden hallitukset arvostelevat länttä ylimielisyydestä ja katsovat, että Venäjän turvallisuusintressejä ei ole otettu riittävästi huomioon. Suuri osa maailmasta näkee etujensa edellyttävän jonkinasteista yhteistyötä Venäjän kanssa.

Suomen Nato-jäsenyys uhkaisi edelleen laajentaa Naton ja Venäjän välistä konfliktia. Lisäksi Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi maailman jakaantumista yhä selkeämmin kahteen liittokuntaan – kuten tapahtui myös ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Heikki Patomäki

Kirjoittaja on maailman­politiikan professori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asian­tuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide