Jokaisella lapsella on oikeus arkeen, jossa pystyy onnistumaan

Kun lapsi siirtyy luokkahuoneesta iltapäivätoimintaan, hänen neuropsykologiset haasteensa eivät katoa.

22.4. 2:00

”Iltapäivätoiminnasta hei, lapsesi löi toista lasta. Lapsi täytyy välittömästi hakea kotiin. Meillä on täällä liikaa haasteellisia lapsia, jotka sitovat resursseja. Järjestömme linja on, että lähettämällä väkivaltaiset lapset kotiin pyrimme kitkemään iltapäiväkerhosta epätoivotun käytöksen. Ohje on tullut myös kaupungin ylemmältä taholta”, vakuutellaan.

Jos olet huoltaja lapselle, jolla on neuropsykologisia haasteita, olet varmasti saanut tällaisia puhelinsoittoja. Olet yrittänyt vastata rauhallisesti väsyneelle ja hermostuneelle työntekijälle, pahoitellut. Ehdottanut ratkaisuja, jotta lapsesi ei joutuisi liian kuormittuneeseen tilaan, jossa kokee ainoaksi ratkaisukeinokseen lyömisen. Kertonut lapsesi tarvitsevan enemmän aikuisen tukea. Niin tein minäkin. Illalla lapseni peitteli nalleaan ja laittoi sille yövalon päälle, ettei se pelkäisi pimeää. Tällaista pahan siementäkö kasvatan: herkkää ja empaattista?

Iltapäivätoiminta on erityislasten huoltajille arjen tärkeimpiä tukiverkkoja.

Jokaisella tulisi olla mahdollisuus arkeen, joka turvaa fyysisen koskemattomuuden, myös minun lapseni taholta. Jokaisella nepsy-lapsella tulisi kuitenkin olla mahdollisuus arkeen, jossa hän pystyy onnistumaan. Kun lapsi siirtyy luokkahuoneesta iltapäivätoimintaan, hänen neuropsykologiset haasteensa eivät katoa. Sokea lapsi saa olla näkövammainen koko päivän, häntä ei vaadita näkemään iltapäivisin. Saman pitäisi päteä kaikkiin erityislapsiin.

Huoltajana minun pitäisi olla asianajaja, työsuojeluvaltuutettu, sosiaalityöntekijä ja neuropsykiatrian ammattilainen. Minut on ohjattu kurssille, jotta osaisin hakea oikeita tukipalveluita. Ensisijaisesti olen kuitenkin äiti, joka suojelee lastaan. Äiti, joka on aina huolissaan. Äiti, joka lukee aamukahvilla Suomen lakia: ”Aamu- ja iltapäivätoiminnan tavoitteena on tukea kodin ja koulun kasvatustyötä – –. Lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta.”

Miksi sitten tuntuu siltä, että iltapäivätoiminta ei kuulu sitä eniten tarvitseville? Tämä ei tietenkään ole yksittäisten työntekijöiden syytä. On karua, että heidän resurssiensa ja joskus myös osaamisensa puitteissa ainoa ratkaisu on lähettää lapsi kotiin. Nepsy-lapsen epätoivottua käytöstä ei myöskään voi ”kitkeä pois” vastuuttamalla lasta omasta pärjäämisestään, jos hän ei ilman aikuisen tukea selviydy aivan liian suuressa ryhmässä. Se vain viestittää hänelle, ettei hän ole toivottu.

Iltapäivätoiminta on erityislasten huoltajille arjen tärkeimpiä tukiverkkoja. Helsinki uudistaa ensi syksynä sen palvelurakenteita. Nähtäväksi jää, millä tavalla kaupunki kokee täyttävänsä lain velvoitteet. Tarjoaako se iltapäivätoiminnan yhdenvertaisesti kaikille lapsille vai pelkästään niille, joista ei ole niin paljon vaivaa? Kyse on arvoista, mutta myös puhtaasti rahasta. Ennalta ehkäisevä työ näyttää olevan edelleen aloittamista vaille valmis.

Nepsy-lapsen äiti

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide