Puhumme Ukrainan kauheuksista Lvivin suurten poikien sanoilla

Nykyisin Lviviksi kutsutussa kaupungissa perustutkintonsa suorittaneen Hersch Lauterpachtin ansiosta kansainväliseen oikeuteen vakiintui termi rikos ihmisyyttä vastaan. Saman yliopiston kasvatti Rafael Lemkin kehitti kansanmurhan käsitteen.

14.4. 2:00 | Päivitetty 14.4. 6:52

Lvivin keskustassa Teatterikatu 6:n kohdalla on pieni kyltti. Se kertoo Hersch Lauterpachtin asuneen talossa.

Vähän matkan päässä osoitteessa Zamarstynivinkatu 21 on samanlainen laatta talossa, jossa Rafael Lemkin asui.

Laatat ovat poikkeuksellisen ansaittuja. Lauterpacht (1897–1960) ja Lemkin (1900–1959) olivat nykyisin Lviviksi kutsutussa kaupungissa perustutkintonsa tehneitä juristeja, jotka jäivät kansainvälisen oikeuden historiaan. Lauterpachtin ansiosta kansainväliseen oikeuteen vakiintui termi rikos ihmisyyttä vastaan. Lemkin kehitti käsitteen kansanmurha.

Nyt ne ovat taas ajankohtaisia, kun venäläisjoukkojen jäljiltä paljastuu sotarikoksia Ukrainassa.

Rafael Lemkinin muistolaatta Lvivin keskustan tuntumassa osoitteessa Zamarstynivinkatu 21. Yhdysvalloissa etunimi muuttui Raphaeliksi.

Hersch Lauterpachtin muistokyltti Lvivin keskustassa osoitteessa Teatterikatu 6.

Saavuin tiistaina Lviviin ja kävin heti molempien muistolaatoilla. Osin kunnioituksesta. Osin siksi, että heidän ajattelunsa ohjaa meitä Ukrainan osalta vielä pitkään. Samasta syystä pakkasin reppuun Philippe Sandsin kirjan East West Street, joka muutama vuosi sitten nosti kaksikon laajempaan julkisuuteen.

Merkit ovat pahaenteisiä.

Kun Venäjän johto kiisti kaiken tapahtuneen Butšasta ja muualta tulevista todisteista huolimatta, se samalla kertoi joukoilleen, että teoista ei joudu vastuuseen.

Venäjän presidentti Vladimir Putin taas sanoi viime kuussa kuin ohimennen, että Ukrainan johto ”asettaa toimillaan Ukrainan valtiollisen tulevaisuuden kyseenalaiseksi”.

Siitä tuli heti mieleen sanonta, joka professori Timothy Snyderin mukaan kiersi toisen maailmansodan aikaan Lvivissä (joka oli miehittäjästä riippuen venäläisittäin Lvov tai saksalaisittain Lemberg): ”Passi pitää sielun ja ruumiin yhdessä.” Se tarkoitti hengen olevan halpa, kun oma valtio katoaa ja lakkaa antamasta suojaa. Silloin aikuisia viedään kuopan reunalle ja lapset parhaassa tapauksessa miehittäjämaahan.

Ukrainalaiset tietävät tämän. Siksi heidän puolustustahtonsa on niin kova.

Lauterpacht ja Lemkin eivät ilmeisesti tunteneet toisiaan.

Lauterpacht opiskeli kaupungissa, kun se oli vielä Itävalta-Unkarin Lemberg. Hän jatkoi opintojaan Wienissä, josta muutti Britanniaan ja nousi Cambridgen yliopiston professoriksi.

Lemkinin aikana kaupunki oli jo Puolan Lwów. Lemkin toimi myöhemmin syyttäjänä Varsovassa, kunnes hän pakeni natseja ja jatkoi akateemista uraansa Yhdysvalloissa.

Lauterpachtia ja Lemkiniä yhdistivät kotiseutu, juutalaisuus ja lähes koko kotiseudulle jääneen suvun tuhoutuminen natsimiehityksen aikana. Sen sijaan opillisesti he olivat erimielisiä. Lemkin olisi halunnut Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiin syytteet kansanmurhasta, mitä Lauterpacht vastusti.

Henki on halpa, kun oma valtio katoaa.

Lauterpachtin ajattelussa keskeisiä asioita olivat yksilön oikeudet ja yksilön suoja. Niitä natsien rikokset ihmisyyttä vastaan rikkoivat juutalaistenkin kohdalla. Lauterpachtilla tämä yksilön oikeuksien korostuminen perustui kosmopoliittiseen ajatteluun ja valtiollisen suvereniteetin kritiikkiin. Hän pelkäsi yksilön oikeuksien unohtuvan, jos etniset tai kansalliset ryhmät ovat keskiössä.

Lemkinistä huomion kiinnittäminen vain yksilön oikeuksiin on naiivia tilanteessa, jossa yksilöitä vainotaan nimenomaan siksi, että he kuuluvat johonkin tiettyyn ryhmään.

Opillisista erimielisyyksistä huolimatta Lauterpacht ja Lemkin olivat samalla asialla. Molemmat etsivät ratkaisua siihen, miten laki voisi estää massamurhat.

Nürnbergissä Lauterpachtin linja voitti, mutta vähän myöhemmin perustettu YK vahvisti myös Lemkinin käsitteen osaksi kansainvälistä oikeutta. Nyt käsitteet elävät rinnan, mutta väittely niistä jatkuu.

Mutta Lauterpachtin ja Lemkinin ansiosta meillä on termit, joilla kuvailla kauheuksia. Ja pykälät, joiden nojalla syylliset toivottavasti joutuvat joskus vastaamaan teoistaan.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide