Eläkepaavi Benedictus aiheuttaa ongelmia katoliselle kirkolle

Vanhoillinen virastaan eronnut paavi inspiroi nykyisen paavin vastustajia. Tilanne syventää kirkon jakautumista kahteen leiriin.

15.4. 2:00

Runsaat yhdeksän vuotta sitten, helmikuussa 2013, paavi Benedictus XVI ilmoitti eroavansa virastaan. Ilmoitus herätti hämmennystä – aluksi siksi, että Benedictus kertoi asiasta latinaksi, eivätkä kaikki tilaisuudessa läsnä olleet kardinaalitkaan ymmärtäneet kuulemaansa. Viestin ymmärtämisen jälkeen hämmennys vain kasvoi.

Inhimillisesti katsoen on hyvä, että paavi voi luopua tehtävästään, jos hänen voimansa eivät enää riitä sen hoitamiseen. Katolinen kirkkolaki eli kanoninen laki sallii sen, jos ero ei tapahdu ulkopuolisesta painostuksesta.

Mikäli paavi pysyy istuimellaan sitkeästi elämänsä loppuun asti riippumatta siitä, miten heikossa kunnossa hän on, voi käydä niin, että joku neuvonantaja alkaa käyttää valtaa hänen puolestaan. Se johtaa helposti vallan väärinkäyttöön ja korruptioon. Näin ilmeisesti kävi sairaan Johannes Paavali II:n viimeisinä vuosina, joita Benedictus seurasi läheltä.

Erikoista tilannetta varten Vatikaanissa kehitettiin ratkaisuja, joita ei ehditty puntaroida tarpeeksi. Eläkepaavi Benedictus jäi asumaan omaan talouteensa Vatikaaniin ja hän sai pitää henkilökohtaisen sihteerinsä. Julkisuuteen on välitetty kuvia Benedictuksen ja häntä paavina seuranneen Franciscuksen sydämellisistä kohtaamisista, ja he ovat antaneet kunnioittavia lausuntoja toisistaan.

Entisen paavin ei pitäisi asua nykyisen paavin takapihalla.

Eläkkeellä olevaa paavia on yleisesti kutsuttu emerituspaaviksi. Nimitys johtaa helposti ajattelemaan, että hän on lähes yhtä arvovaltainen kuin hallitseva paavi. Tätä on korostanut, että Benedictus on eronsa jälkeenkin pukeutunut valkoisiin, lähes samaan tapaan kuin paavina ollessaan.

Paavi Franciscus osoittautui nopeasti edeltäjäänsä verrattuna hyvin avaramieliseksi ja suvaitsevaiseksi. Monet vanhoilliset katolilaiset alkoivat pitää häntä tämän vuoksi väärämielisenä ja harhaoppisena, ja Benedictus edustaa heille parempaa paaviutta. Jotkut Benedictusta lähellä olevat vanhoilliset kirkolliset vaikuttajat ovatkin Benedictukseen vedoten levittäneet näkemyksiä, jotka inspiroivat Franciscuksen vastustajia.

Jokaisella paavilla on ollut kriitikkonsa, mutta katolinen kirkko ei ole aiemmin ollut näin polarisoitunut. Asiaan on vaikuttanut myös se, että Yhdysvalloissa Donald Trumpin presidenttikausi jakoi katolista kirkkoa poliittisesti kahteen leiriin. Yhdysvalloissa Franciscuksen vastustus katolilaisten keskuudessa on erityisen ärhäkkää.

Benedictus täyttää nyt pääsiäislauantaina 95 vuotta. Hän on viime vuosina ollut hyvin riippuvainen avustajistaan, ja tämän vuoksi hän on ollut myös heidän johdateltavissaan.

Tämä näkyi alkuvuodesta, kun Saksassa julkistettiin raportti kirkon suojissa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä Münchenin ja Freisingin hiippakunnassa. Se koski myös ajanjaksoa, jolloin Benedictus – silloin kardinaali Ratzinger – oli hiippakunnan johdossa. Jotkin Benedictuksen raporttia varten antaman pitkän lausunnon väitteet raportti osoitti vääriksi. Vaikuttaa siltä, että Benedictuksen avustajilla oli suuri rooli lausunnon laatimisessa.

Jos Benedictuksen ero ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi ja paavi tulevaisuudessakin vetäytyy sivuun tuntiessaan voimiensa ehtyvän, tarvitaan selvät säännöt eläkepaavin asemalle ja toiminnalle. Jotta ei syntyisi koko katoista kirkkoa vahingoittavaa vaihtoehtoista paavillisen vallan keskusta, neljän ehdon olisi hyvä täyttyä.

Eläkepaavia ei tulisi kutsua emerituspaaviksi vaan kardinaaliksi omalla siviilinimellään. Hänen tulisi luopua pukeutumisessaan asusteista, jotka muistuttavat paaviudesta. Hänen tulisi pidättäytyä kaikista kirkkopoliittisista kannanotoista loppuelämänsä ajan, mieluiten myös kaikista haastatteluista. Ennen kaikkea hänen ei pitäisi jäädä asumaan hallitsevan paavin takapihalle Vatikaaniin.

Näitä ehtoja voi olla vaikea täyttää. Ehkä olisikin parempi antaa paavin olla paikallaan aina kuolemaan asti, vaikka sitten puhekyvyttömänä dementikkona. Eipä olisi ainakaan epäselvää, kuka on paavi.

Mikko Ketola

Kirjoittaja on kirkkohistorian dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asian­tuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide