Urheiluseuroissa vallitseva kilpailuhenki saa monen lapsen lopettamaan liikuntaharrastuksen liian varhain

Parhaat saavat aina lisää mahdollisuuksia, huonommat istuvat vaihtopenkillä niin kauan kuin motivaatiota lajiin riittää.

Hyvä joukkuehenki ja kaverit ovat tärkeitä liikuntaharrastuksessa.

15.4. 14:30

Koko kansa nuorista aikuisiin liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Lasten ja nuorten liikkumisesta ollaan syystä huolissaan, koska nuorena rakennetaan pohja fyysiselle kunnolle ja kylvetään siemen liikunnalliseen elämäntapaan. Suomessa lapsia ja nuoria liikuttavat erityisesti urheiluseurat, joilla olisi edellytykset tarttua ongelmaan, mutta näin ei tapahdu.

Kahden lapsen äitinä olen seurannut vierestä lasteni liikuntaharrastuksia yhteensä kahdeksassa lajissa (yksilö- ja joukkuelajeja). Pahimmat ongelmat liittyvät joukkuelajeihin. Noin 8–9 vuoden ikään saakka lajeja pääsee harrastamaan leikinomaisesti urheilukouluissa, mutta sitten kaikki muuttuu.

Joukkuelajien toimintakulttuuriin kuuluu vahva sisäinen kilpailu, mikä alkaa hyvin nuorena. ”Kaikki pelaa” -periaate ei läpäise mukana olevien aikuisten joukkoa, johon kuuluvat valmentajat, seura-aktiivit, joukkueenjohtajat ja vanhemmat. Huonoimmat pelaajat saavat kyllä olla mukana, mutta heidän kehittymisestään paremmiksi ei kanneta huolta.

Parhaat saavat aina lisää mahdollisuuksia, muun muassa peliaikaa naapurijoukkueissa, jolloin tasoerot kasvavat. Isompia ei yritetäkään peluuttaa tasapuolisesti vaan huonommat istuvat vaihtopenkillä niin kauan kuin motivaatiota lajiin riittää. Joukkueet eivät ryhmäydy, kun pelaajia tulee ja menee joukkueiden välillä. Jatkuva toisten suosiminen avoimesti ja selän takana ei myöskään vastaa omaa käsitystäni joukkuehengen kasvattamisesta.

Urheiluseura kasvattaa järjestelmällisesti parhaita yksilöitä kohti aikuisuuden kynnyksellä häämöttävää edustusjoukkuepaikkaa. Muiden lasten tehtävänä on tukea tätä tavoitetta. Huippuyksilöiden seulonta onkin tehokasta: lähes kaikki lapset ja nuoret lopettavat lajin siksi, että kokevat olevansa liian huonoja. Jäikö tältä matkalta hyvä mieli ja innostus elämänikäistä liikuntaa kohtaan, vaiko kävikö kenties täysin päinvastoin?

Vain murto-osalle 13–20-vuotiaista on paikka urheiluseurojen joukkueissa.

Tarvitsemme kunnollista arvopohjan muutosta ja urheiluseuroja, jotka palaavat juurilleen: liikuttamaan laajasti lapsia, nuoria ja aikuisia. Erityisenä kohderyhmänä pitäisi olla 13–20-vuotiaat nuoret, joista vain murto-osalle on paikka nykyisten urheiluseurojen joukkueissa. Kilpailut ja pelit ovat hyviä, mutta niiden tavoitteena tulee olla kehittyminen lajissa ja joukkuehengen kasvattaminen, koskien jokaista pelaajaa.

Unohdetaan kalliit peliasut ja kaikki muu turha: harrastamisen tulee olla taloudellisesti mahdollista kaikille.

Veronmaksajien ei tulisi rahoittaa nykyistä huippu-urheilijoiden tehotuotantoa lasten ja nuorten urheiluseuroissa. Käytettäköön veroeurot mieluummin kaikille saavutettavaan ja kansanterveyttä edistävään liikuntaan, joka voi pitää sisällään myös joukkuelajeja.

Mokkapalaäiti

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide