Kuluvalla viikolla tapahtui käänne, joka voi luoda Pohjois­maista yhden suurimmista Nato-armeijoista

Ruotsin sosiaalidemokraatit alkavat kääntyä Naton kannalle. Jos Ruotsi hakisi Nato-jäsenyyttä samoihin aikoihin kuin Suomi, Pohjoismaat muodostaisivat yhdessä yllättävän vahvan puolustuslinnoituksen. Ruotsin jäsenyys auttaisi Suomea välttämään Natossa yksinäisen roolin Venäjän reunavaltiona.

16.4. 2:00 | Päivitetty 16.4. 8:36

Viime keskiviikkona tultiin Suomen turvallisuus­politiikkaan vaikuttavaan käänne­kohtaan – tosin eri syystä kuin yleisesti odotettiin.

Etukäteen tiedettiin, että hallitus luovuttaisi eduskunnalle turvallisuus­poliittisen selonteon. Sen Nato-myönteinen sisältö ei tuonut isoja yllätyksiä.

Sen sijaan päivän varsinainen uutinen oli ruotsalaislehden skuuppi Ruotsin sosiaalidemokraattisen pääministerin Magdalena Anderssonin myönteisestä Nato-kannasta.

Ajoitus tuntui poliittisesti täydelliseltä. Uutinen tuli julki vain hetkeä ennen Anderssonin ja pääministeri Sanna Marinin (sd) tapaamista Tukholmassa. Tiedotustilaisuudessa Andersson ei edes pyrkinyt kiistämään lehtitietoa erityisen ponnekkaasti.

Tuntia myöhemmin Suomen eduskunta sai eteensä ajankohtaisselonteon, jossa korostettiin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden lisäävän Itämeren alueen vakautta pidemmällä aikavälillä. Samanaikaiset liittymisprosessit voisivat myös helpottaa varautumista ja vastaamista Venäjän mahdolliseen reaktioon, raportissa sanottiin.

Jos Andersson kääntäisi Ruotsin demarit Naton kannalle, se olisi paras mahdollinen uutinen Suomelle tässä tilanteessa. Erityisesti, jos Ruotsi jättäisi hakemuksensa samoihin aikoihin kuin Suomi.

Naton sisälle olisi siis muodostumassa vahva yhteispohjoismainen sotilaallinen joukko yhdessä Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Ruotsin mukanaolo varmistaisi, ettei Suomi jäisi Natossa puskurimaiseksi reunavaltioksi pitkän itärajansa kanssa. Pohjolaan rakentuisi merkittävä puolustuksellinen “bastioni”, kuvaili eräs kokenut sotilasalan asiantuntija.

Bastioni on kiinnostava vertaus. Ritariaikana kehittynyt linnoitusjärjestelmä oli edistyksellinen, koska sen eri osista pystyttiin osallistumaan toisten osien puolustamiseen. Teräväkulmainen linnoitus oli suunniteltu niin, että sen edustalle ei jäänyt kuolleita kulmia. Tykkituli ulottui aina viereisten bastionien eteen.

Ajatus pohjoismaisesta bastionista kirkastuu, kun kokonaisuutta tarkastelee yhteisenä sotilaallisena voimana aina Itämereltä Jäämerelle saakka. Pohjoismaat muodostaisivat yhden suurimmista Nato-armeijoista. Laskentatavasta riippuen sijoitus olisi jopa kärkiviisikossa. Suomen maavoimilla on sijoitukselle iso merkitys.

Pohjoismainen ilmapuolustus olisi Länsi-Euroopan suurin. Asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi nykyisten parinsadan ensilinjan hävittäjän joukko olisi yhtenä kokonaisuutena suurempi kuin Luoteis-Venäjälle sijoitettu vastaava kalustomäärä.

Pohjoismaat muodostaisivat yhden suurimmista Nato-armeijoista.

Riittävän kaluston ja joukkojen lisäksi yhtenäisellä johtamisjärjestelmällä, Naton ja Yhdysvaltojen tarjoamalla tiedustelutiedolla sekä sotilaallisella huoltovarmuudella olisi merkittävä puolustuksellinen tehovaikutus, joka ei siis lepäisi yksin Naton turvatakuiden varassa.

Kokonaisuus tukisi perinteistä pohjoismaista vakauspolitiikkaa. Sillä on tulevaisuudessakin tärkeä merkitys, koska Venäjällä tulee olemaan aina turvallisuusintressi Suomen rajan tuntumassa Pietarin alueella. Vakauspolitiikka on aina korostanut, että vahva sotilaallinen voima on vain puolustusta varten.

Seuraavien kuukausien aikana Itämeren historiaa kirjoitetaan uusiksi. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon tehtävä ei ole helppo, sillä onnistuminen edellyttää kaasun ja jarrun painamista samanaikaisesti.

Nopeutta tarvitaan siihen, että hakemus saadaan jätettyä hyvissä ajoin ennen Madridin huippukokousta. Maltti on tarpeen siinä, että yksi Suomen historian tärkeimmistä päätöksistä käsitellään parlamentaarisesti riittävän perinpohjaisesti ennen hakemuksen jättämistä.

Näkymättömämpi mutta hyvin tärkeä poliittinen tehtävä on pitää Ruotsin demarihallitus mukana Nato-kyydissä. Yhtenäisessä bastionissa on parempi puolustaa vakautta, kun samalla turvataan yhteisiä arvoja ja jaettua pohjoismaista käsitystä avoimesta demokratiasta.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide