Työajan lyhentäminen ei automaattisesti lisää työn tuottavuutta

Työajan lyhentämisessä on muistettava talouden realiteetit.

1.5. 2:00

Vuonna 1917 säädettiin laki, jonka mukaan viikossa sai tehdä 47 tuntia työtä. Vuoden 1965 laki johti 40 tunnin työviikkoon.

Monissa töissä viikoittainen työaika on 37,5 tuntia. Teollisuuden 40 tunnin työviikkoa kompensoidaan niin sanotuilla pekkasvapailla, sata tuntia vuodessa. Vuotuinen työaika on lyhentynyt myös pitempien lomien (5 viikkoa) ja niiden päälle maksettavan tai vapaaksi vaihdettavan lomakorvauksen ansiosta. Julkisella sektorilla lomat ovat tätä pitempiä.

Ammattijärjestöt ja eräät poliittiset puolueet ovat ympäri maailmaa halunneet jatkaa työajan lyhentämistä. Nyt keskustellaan neljän päivän tai 30 tunnin työviikosta (HS 16.4.). Tässä keskustelussa on tärkeää ottaa huomioon taloudelliset realiteetit.

Työstä maksetaan palkkaa, joka kerätään yksityisen yrityksen tuloilla ja julkisella sektorilla kansalaisten maksamilla veroilla. Työmarkkinoilla on tiedetty jo kauan, että suuremman palkan täytyy perustua parempaan työn tuottavuuteen. Työn tuottavuus nousee uuden teknologian, innovatiivisten tuotteiden, paremman koulutuksen ja ammattitaidon sekä paremman johtamisen ansiosta. Markkinataloudessa tehokkaammat yritykset syrjäyttävät vähemmän tehokkaat.

Jos samalla tehdään uusia työjärjestelyjä, parempi tuottavuus on mahdollista.

Nyt on liikkeellä käsitys, jonka mukaan lyhyempi työaika automaattisesti lisäisi työn tuottavuutta. Siitä ei ole kuitenkaan tieteellistä näyttöä. Mediassa referoidaan ”onnistuneita esimerkkejä” lyhyen työajan siunauksellisuudesta. Nämä perustuvat usein melko löyhiin tosiasioihin. Usein taustalla on käyttäytymistieteellinen selvitys, joka kertoo, että henkilöstö on ratkaisuun tyytyväinen, ja ”kaikki työt tulevat tehdyiksi”.

Yritystaloudellisesti uskottavia esimerkkejä tulee esille harvoin. Iloitsen suuresti, kun saan lukea hyvin dokumentoidun esimerkin, jossa lyhyempi työaika on taloudellisesti perusteltu.

Yksi näistä harvoista uskottavista tarinoista on italialainen moottoripyörätehdas Ducati, joka vuonna 2014 halusi kasvattaa kapasiteettiaan siirtymällä viiden päivän kolmivuorotyöstä jatkuvaan kolmivuorotyöhön (21 työvuoroa viikossa). Ratkaisu oli kolme työpäivää, jota seurasi kaksi vapaapäivää. Tulokseksi tuli noin 33 työtuntia viikossa ja entinen kokonaisansio. Samalla tehdas työllisti 13 uutta työntekijää. Uusi palkkamalli kompensoi myös viikonlopun ylityökorvaukset.

Käsitykseni mukaan työajan lyhentäminen sinänsä ei lisää tuottavuutta. Mutta jos samalla tehdään uusia työjärjestelyjä, parempi tuottavuus on mahdollista. Näitä ovat esimerkiksi taukojen uudet järjestelyt, kokousten tehokkaampi organisointi, henkilökohtaisten asioiden hoitamisen minimointi ja muiden tehokkaan työskentelyn esteiden poistaminen.

Pitkällä aikavälillä työaika varmasti lyhenee, mutta sen on perustuttava todellisiin työn organisoinnin kehitysaskeliin.

Peter Rehnström

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide