Luontokadon eteneminen horjuttaa yhteiskuntamme tukipilareita

Monimuotoisuuden turvaamista ei voi ulkoistaa yhden ministeriön tehtäväksi tai käsitellä lainvalmistelussa vain alaotsikkona.

Hakkuussa pystyyn jätettävät puut oli merkattu nauhoin.

24.4. 2:00

Ymmärrys luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja vaikutuksista kasvaa jatkuvasti. Tietopohjaa vahvistaa Suomessa muun muassa ympäristöministeriö, joka selvittää esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden taloudellisia ulottuvuuksia. Matti Salo ja Ilari E. Sääksjärvi puolestaan toivoivat (HS Mielipide 12.4.) biodiversiteetin monialaisempaa käsittelyä. Huomio on ansaittua, sillä monimuotoinen luonto on edellytys esimerkiksi ihmisen olemassaololle. Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on kuitenkin kiihtynyt, muun muassa maankäytön muutosten sekä luonnonvarojen liikakäytön seurauksena.

Luontokadon eteneminen horjuttaa monia yhteiskuntamme tukipilareita, kuten terveyttä ja hyvinvointia. Luonnon monimuotoisuus tukee psyykkistä hyvinvointia sekä vastustuskykyä ja voi suojata esimerkiksi elintasosairauksilta. Monimuotoinen luonto myös vähentää eläinperäisiä tauteja ja auttaa sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin. Kun ilmastonmuutos kiihtyy, terveysjärjestelmäämme vaivaa resurssipula ja olemme kokeneet koronaviruksen globaalit vaikutukset, tuntuu absurdilta murentaa luonnon tarjoamaa turvaa. Luonnonsuojelussa on siis kyse myös meidän itsemme suojelusta.

Merkityksestään huolimatta luonto näyttelee usein sivuosaa tai jopa statistin roolia.

Mikä sitten on riittävä määrä suojelua ja monimuotoisuutta? Kysymys on sama kuin pohtisimme, mikä on riittävä määrä turvatoimia lentokoneessa tai riittävä määrä rahaa pankkitilillä. Paraskaan varautuminen ei suojaa kaikelta, mutta harva haluaa etsiä pienintä mahdollista turvaa, kun kyse on elämästä ja terveydestä.

Merkityksestään huolimatta luonto näyttelee usein sivuosaa tai jopa statistin roolia. Luonnonsuojelu rajataan erillisille alueille ja moni muu tavoite ajaa monimuotoisuuden edelle. Päätöksenteko on tietenkin aina priorisointia, ja monet realiteetit ovat vaikeasti ohitettavissa. Ikävä kyllä rationalisointi tai neuvottelu luonnon kanssa ei ole mahdollista, vaan seuraukset lienevät peruuttamattomia, kun kriittinen kynnys ylittyy.

Tilanteen korjaaminen edellyttää luontopolitiikan nostamista marginaalista keskiöön. Monimuotoisuuden turvaamista ei voi ulkoistaa yhden ministeriön tehtäväksi tai käsitellä lainvalmistelussa vain alaotsikkona. Luonnonsuojelun lisääminen, velvollisuus kompensoida aiheutettu luontohaitta sekä luonnon monimuotoisuuden huomioiminen kaavoituksessa ovat askeleita oikeaan suuntaan. Kuitenkin vain laaja asennemuutos, varovaisuusperiaatteen noudattaminen sekä luonnon hyvinvoinnin priorisointi ja nykyistä laajempi huomiointi päätöksenteossa mahdollistavat monimuotoisuuden turvaamisen.

Simo Rissanen

erityisasiantuntija, Soste Suomen sosiaali ja terveys ry

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide