Julmuuksista kertovien kuvien julkaisu vaatii tarkkaa harkintaa

Ukrainan sodan uhrien kärsimystä esittävillä kuvilla on uutisarvoa ja yhteiskunnallista merkitystä, mutta niiden käyttö voi olla haitallistakin.

22.4. 2:00

Ukrainan sota on tuonut nähtävillemme poikkeuksellisen paljon raakaa, tunteisiin vetoavaa kuvastoa. Esimerkiksi kuvat Butšan verilöylystä ovat järkyttäneet. Näin karmivaa kuvastoa eurooppalaisten kohtaloista sodan jaloissa ei ole nähty perinteisessä mediassa vuosikymmeniin.

Butšan tapauksessa kuvien julkaiseminen oli perusteltavissa, sillä Venäjän sodan laiton luonne ja sen inhimilliset seuraukset oli syytä välittää nähtävillemme. Raakojen uutiskuvien jatkuva käyttö vaatii käytännöllisistä ja eettisistä syistä tarkempaa pohdintaa.

Kuvat Ukrainasta ovat merkinneet muutosta sodan visuaalisessa kohtaamisessa. Aiemmin vallitsi konsensus siitä, että pahoin loukkaantuneista tai kuolleista ei julkaista tunnistettavia kuvia. Tätä käytäntöä on noudatettu etenkin silloin, kun kuvissa on ollut länsimaalaisina pidettyjä ihmisiä. On vedottu hyvään makuun ja kunniaan – sekä siihen, että uhreilla on omaisia ja oikeus yksityisyyteen.

New Yorkiin syyskuussa 2001 tehtyjen iskujen uhrien kuvia julkaistiin, mutta ensišokin jälkeen nämä kuvat poistuivat mediasta. Kärsimyksen uusintamista ei pidetty perusteltuna.

Kriiseistä, joihin poliittinen ja kulttuurinen etäisyys on suurempi, olemme tottuneet näkemään raakaa kuvastoa: Syyrian sodan kaasuiskujen uhreja ja kuolleita pakolaislapsia. Ukrainan sota on kääntänyt asetelman. Kun siviilejäkin koettelevaa sotaa käydään lähialueilla, näemme paljon kuvia heidän kärsimyksistään.

Ruumiskuvien runsaus mediassa kertoo siitä, että olemme osapuoli sodassa. Ukrainalaisten sodan uhrien kuvien äärellä emme ole kaukaisen kärsimyksen sivustakatsojia vaan tiedostamme, että mekin voimme altistua samankaltaisille vaaroille.

Toisten ihmisten kohtalonhetkiä kuvaavan, yksityisyyttä loukkaavan kärsimyskuvan julkaisemiseen pitää olla painavat perusteet. Suomessakin osa medioista käyttää Ukrainan sotaa koskevissa uutisissa paljon kuvia ruumiista, toisten tiedotusvälineiden linja on hillitympi. Kuvien julkaisemista voidaan perustella niiden yhteiskunnallisella merkityksellä, mutta sekään ei tee kuvien julkaisemista ongelmattomaksi.

Kuvien kohteet voivat joutua kuvien vuoksi vaaraan. Näin kävi esimerkiksi Mariupolin synnytyssairaalan portaissa kuvatulle raskaana olleelle naiselle. Lännessä kuvaa pidettiin todisteena Venäjän sotarikoksista, kun taas Venäjän puolelle asemoituneet väittivät naisen olevan propagandaa levittävä näyttelijä, ja näiden syytösten vuoksi hän on joutunut painostuksen kohteeksi. Kuvan kohteena oleminen ei naista auttanut, se toi hänelle vain uusia ongelmia.

Kuvien kohteet voivat joutua kuvien vuoksi vaaraan.

On mahdotonta tietää, miten kuvat leviävät mediassa. Kuvat ovat lopulta mykkiä ja saavat merkityksensä vasta esitys- ja tulkintayhteydessään. Samoja kuvia käytetään eri puolilla vastakkaisiin tarkoituksiin. Kuvat julmuuksista ovat aina sodan välineitä ja propagandan keskeisiä aseita.

Kuvat sodan uhreista eivät herätä vain auttamisen halua, empatiaa ja halua vastustaa väkivaltaa. Kuvat nostattavat myös vihaa ja kostonhalua. Ne valmistelevat meitä sotaan ja laskevat aseellisen väliintulon kynnystä.

Raakuuksista kertovien kuvien näyttämistä on perusteltu sillä, että ne pitävät empatiaamme yllä. Hirvittävien kuvien jatkuvan kohtaamisen on kuitenkin tutkimusten perusteella nähty johtavan ”myötätuntoväsymykseen” ja ”olen jo nähnyt tämän” -reaktioihin. Kuvien šokeeraava voima voi kulua loppuun.

Uhrien kärsimystä dokumentoivat kuvat ovat tärkeitä sotarikostutkinnassa, ja mediassa levitessään ne vaikuttavat siihen, miten kansainvälinen yhteisö reagoi kriiseihin. Kuvien lukijoissa ja katsojissa aiheuttama ahdistus ei kuitenkaan auta julmuuksien kohteiksi joutuneita.

Kärsimyksestä kertovien kuvien julkaisemisessa tulee käyttää erityistä harkintaa, pohtia syitä ja seurauksia. Muuten voidaan tiedonvälityksen sijaan päätyä toisten kärsimyksen äärellä kauhisteluun, jopa mässäilyyn.

Noora Kotilainen

Kirjoittaja on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli sodan kuvien käyttöä ja asemaa kansainvälisessä politiikassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide