Ukrainan sota ei suoranaisesti liity Naton laajentumiseen

Länsimaat ovat pyrkineet minimoimaan Venäjälle Naton itälaajenemisesta koituvan turvallisuusuhan.

23.4. 2:00

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on tulkittu monesta näkökulmasta. Yksi selitys pohjaa klassisen turvallisuusdilemman malliin. Sen mukaan pelko Ukrainan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä asetti Venäjän tilanteeseen, jossa maan oli oman turvallisuutensa tähden tehtävä kaikkensa estääkseen Ukrainan liittyminen sotilasliittoon.

Turvallisuusdilemma ei kuitenkaan täysin selitä Venäjän hyökkäystä. Venäjän Nato-puhe ja käytännön toimet ovat olleet jo pitkään ristiriidassa keskenään. Venäjän hyökkäyssodan takana vaikuttaa ajatus, että Ukrainan kontrolloiminen on Venäjän kansainväliselle asemalle tärkeää. Tämä kontrolloinnin tarve korostuu, kun kyse on entisen Neuvostoliiton alueesta.

On totta, että Venäjä on järjestelmällisesti kritisoinut Naton laajenemista entisen Neuvostoliiton ja sen itäeurooppalaisten satelliittien alueelle vuodesta 1993 lähtien. Länsimaat ovat pyrkineet minimoimaan Venäjälle Naton itälaajenemisesta koituvan turvallisuusuhan – hylkäämättä kuitenkaan sotilasliiton ”avointen ovien” politiikkaa. Vuonna 1997 Nato ja Venäjä sopivat, ettei Nato perustaisi Itä-Euroopan maihin pysyviä sotilastukikohtia eikä veisi alueelle ydinaseita.

Naton jalansija Venäjän naapurimaissa on kasvanut reaktiivisesti Venäjän aggressiivisen aluepolitiikan seurauksena. Puolustussuunnitelma Baltian Nato-maiden turvaamiseksi laadittiin vasta vuonna 2008 käydyn Georgian sodan jälkeen. Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 johti itäisten jäsenvaltioiden pyynnöstä sotilasliiton joukkojen määrän kasvattamiseen.

Sotilasstrategisesta näkökulmasta Ukrainan Nato-jäsenyys ei merkittävästi lisäisi uhkaa Venäjää vastaan. Jos Baltian maihin perustettaisiin Naton tukikohtia, ohjuskantama niistä Moskovaan olisi sama kuin Ukrainan rajalta. Myös etäisyys moniin muihin strategisiin kohteisiin olisi Baltiasta pienempi. Tällaisia tukikohtia ei ole kuitenkaan perustettu, mikä kuvaa hyvin Naton lähestymistapaa Venäjään.

On myös muistettava, ettei Ukrainan ja Venäjän konflikti vuonna 2014 syttynyt Ukrainan pyrkimyksestä liittyä Natoon vaan suunnitelmasta solmia assosiaatiosopimus EU:n kanssa. Venäjä kieltäytyi hyväksymästä Ukrainaa, joka oli assosiaatiosopimuksen myötä kääntymässä kohti länsi-integraatiota.

Putinin mukaan Ukraina ei saa päättää kohtalostaan.

Presidentti Vladimir Putinin imperialistisen maailmankuvan mukaan Ukraina ei saa päättää omasta kohtalostaan, vaan sen osa on kuulua Moskovan johtamaan kansojen joukkoon. Venäjä miehitti Krimin ja lietsoi sotilaallisen konfliktin syttymistä Itä-Ukrainassa. Helmikuun 2022 hyökkäys on jatkoa yritykselle pakottaa Ukraina osaksi Moskovan vaikutuspiiriä keinolla millä hyvänsä.

Taustalla on vaikuttanut myös Venäjän tietoisuus Ukrainan suhteellisesta turvattomuudesta. Vaikka Ukrainalle luvattiin Nato-jäsenyys, maata ei hyväksytty jäsenyyttä valmistelevaan Membership Action Plan -ohjelmaan. Etenkin Saksa ja Ranska halusivat näin välttää Venäjän ”turvallisuusdilemman” pahenemisen entisestään.

Venäjän hyökkäyksen Ukraina kohtasi yksin, kuten Moskovassa oli odotettukin. Vaikka etenkin Yhdysvalloista oli virrannut Ukrainaan aseapua, arviot maan puolustuskyvystä ja presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinnon kestävyydestä olivat pessimistisiä sekä idässä että lännessä.

Venäjä pitää Naton laajenemista lähialueellaan turvallisuusuhkana. Pitää kuitenkin ymmärtää, että Venäjän puhe Natosta kätkee taakseen ajatuksen suurvallasta, jolla on historiallinen oikeus ohjailla entisen Neuvostoliiton alueen valtioiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä.

Venäjän tulkinnalla Naton aiheuttamasta turvallisuusdilemmasta ei näytä olevan merkittävää kansainvälistä kaikupohjaa. Moskovan vuosia jatkuneen painostavan ja ajoittain avoimen aggressiivisen naapuruuspolitiikan seurauksena Venäjän ”liittokunnan” rivit ovat harvat. Kun YK:n yleiskokouksessa äänestettiin Venäjän hyökkäystä arvostelevasta päätöslauselmasta, vain Valko-Venäjä, Syyria, Eritrea ja Pohjois-Korea äänestivät Venäjän ohella lauselmaa vastaan.

Arkady Moshes ja Kristiina Silvan

Moshes on ohjelmajohtaja ja Silvan tutkijatohtori Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide