Miksi upotan rahaa järjettömiin maksuihin, vaikka tiedän, että maksan liikaa?

Uponneiden kustannusten harha saa tekemään huonoja valintoja.

23.4. 2:00 | Päivitetty 23.4. 7:00

Kohta perheessäni tulee taas se hetki, kun pitää maksaa vuosittainen lasku lasten sairauskulu­vakuutuksista. Heillä on sellaiset, kuten monilla muillakin. Lapsista jo miltei joka toisella on sairauskuluvakuutus.

Niiden hintojen hahmottaminen on vaikeaa. Itsekään en muista tarkalleen, paljonko ne maksavat, ja yritän olla aktiivisesti ajattelematta sitä.

Vakuutukset otettiin, koska itselläni on ollut lapsena paljon korvatulehduksia, puolisolla taas on ongelmia poskionteloissa. Ja saattaisihan jotain vakavampaakin sattua, vakuutukset kun hankittiin jo ennen syntymää, kuten on tavallista.

Nyt niitä sitten maksellaan. Korvatulehduksia on toki ollut ja muuta pientä vaivaa, joka on hoitunut vakuutuksen puitteissa näppärästi yksityisellä lääkäriasemalla. Mutta jos nyt laskisin omavastuut ja vakuutusmaksut yhteen ja vertaisin niitä lääkärikuluihin, pelkään pahoin, että tappiolle jäisin. Lapset kun ovat olleet onneksi perusterveitä.

Halvempaa olisi mennä silloin tällöin yksityislääkärille ilman vakuutustakin. Myös julkisesta terveydenhuollosta kuulee lasten osalta lähinnä kehuja – vain kellonaikaa käynnille ei pääse valitsemaan yhtä joustavasti kuin yksityisellä.

Suomi jakautuu hätkähdyttävästi kahtia.

Miksi emme sitten lopeta vakuutuksia?

Kyseessä on uponneiden kustannusten harha. Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan mitä tahansa toteutuneita kustannuksia, olivat ne sitten aikaa, vaivaa tai rahaa. Niitä ei voi saada takaisin, eikä niiden pitäisi siksi vaikuttaa tuleviin päätöksiin.

Kun olen odottanut jo näin kauan, niin varmasti se myöhästynyt bussi kohta jo tulee. Kun olen maksanut vakuutuksia näin pitkään, niin jos lopetan, jotain pidempää hoitoa vaativaa vaivaa ilmenee varmasti heti.

Oikeasti ei ole yhtään sen todennäköisempää, että näin käy, kuin että näin ei käy. Tiedän tämän, ja silti toimin hölmösti.

Oman käytöksen analysointi auttaa ymmärtämään, miksi moni muukin saattaa toimia järjettömästi, vaikka tietää oman toimintansa järjettömyyden.

Ehkä itänaapurissa ynnäillään sodan kuluja saman harhan vallassa.

Sairauskuluvakuutuksia koskee myös laajempi kysymys: niiden yleistymisen pelätään rapauttavan julkista terveydenhuoltoa. Niiden myötä Suomi jakautuu hätkähdyttävästi kahtia, ja sitä en halua.

Ehkä jo tämän kesän laskun jälkeen lopetan vakuutukset.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide