Kestävä talouskasvu on aikamme vaarallisimpia myyttejä

Talouskasvu ja haitalliset ympäristövaikutukset ovat kietoutuneet niin tiukasti yhteen, ettei niitä voi erottaa toisistaan.

28.5. 2:00 | Päivitetty 28.5. 8:53

Perinteinen talouspoliittinen päämäärä on ollut markkinavetoinen, jatkuva talouskasvu. Rajoitukseton talouden kasvu rajallisella planeetalla on kuitenkin fysikaalinen mahdottomuus. Talouskasvusta tulee epätaloudellista, kun sen ympäristölle aiheuttamat ja sosiaaliset kustannukset ovat suuremmat kuin kasvun tuomat hyödyt.

Nyt puhutaankin kestävästä talouskasvusta. Taustalla on oletus absoluuttisesta irtikytkennästä, jossa luotetaan teknologisen kehityksen voimaan – siihen hypoteesiin, että jonain päivänä talouskasvu voitaisiin irrottaa ympäristötuhosta.

Kasvustrategiassa on kuitenkin ongelma. Kasvavasta taloudesta, joka olisi kyennyt vähentämään ilmastopäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta tai muita luontoon kohdistuvia paineita riittävän laaja-alaisesti, pysyvästi ja nopeasti, ei ole merkittävää tutkimusnäyttöä. Hiilidioksidipäästöt on tosin saatu laskuun joissain rikkaissa maissa – kuten Suomessa ja Ruotsissa – talouden pysyessä kasvu-uralla. Tämä johtuu puhtaisiin energiamuotoihin panostamisen lisäksi siitä, että päästöjä tuottavaa tuotantoa on siirretty muihin maihin. Ilmakehä on kuitenkin kaikille maille sama.

Hiilidioksidipäästöjen lisäksi jäljelle jää vielä suurempi haaste eli luonnonvarojen käytön irtikytkentä talouskasvusta. Kokonaisvaltaiseen materiaaliseen jalanjälkeen, joka on kenties parhaimpia olemassa olevia mittareita ympäristön kuormitukselle, lasketaan muun muassa biomassan – mukaan lukien metsien – käyttö, mineraalit ja fossiiliset polttoaineet. Laajemmalti katsottuna resurssien käyttö seuraakin hyvin tarkasti talouskasvua.

Vaikka toteuttaisimme heti kaikkein parhaimmat ja optimistisimmat käytännöt, kuten runsaan hiiliveron ja kaksinkertaisen resurssitehokkuuden kaikissa maailman maissa, mallinnuksien mukaan talouskasvu nostaisi resurssien käytön silti noin kaksinkertaiseksi niin kutsuttuun ekologisesti kestävään tasoon verrattuna. Tämä taso ylitettiin viimeistään 2000-luvulla.

Kasvu vaatii aina uusia resursseja.

Kestävä talouskasvu onkin kuin aavikon kangastus, joka lupaa helpon ja nopean ratkaisun vaikeaan ongelmaan. Se on käsitteellinen innovaatio, jolla pyritään oikeuttamaan kasvutalous. Vihreää tai aineetonta kasvua ei ole olemassa, vaan kasvu vaatii aina uusia resursseja.

Hyvä uutinen on se, että hyvinvointi ei lopulta ole riippuvaista talouskasvusta. Uskomuksen mukaan vain riittävä talouskasvu vähentää köyhyyttä ja työttömyyttä ja vain talouskasvu mahdollistaa ympäristönsuojelun. Monet hyvinvointimittarit kuitenkin kertovat, että Suomessa talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteys katosi jo noin kolmekymmentä vuotta sitten.

Vastuullisten päättäjien ja johtajien on aika ottaa ekologia yhtä vakavasti kuin ekonomia. Talous on riippuvainen ympäristöstä. Valtaosa suomalaisista tietää tämän ja haluaa ympäristötoimia, mutta samalla tulee pitää huolta työllisyydestä ja muutoksen häviäjistä. Sokean teknologiauskon sijaan päättäjien tulisi nyt kiinnittää huomio asioihin, joilla on selvä ja todistettu vaikutus ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin.

Korkean elintason maissa on paljon luontevampaa tavoitella hyvinvointivaltion vahvistamista, ekologista kestävyyttä ja köyhyyden vähentämistä talouskasvun sijaan. Kun leikkauslistoilla haetaan niukkuutta kasvun aikaansaamiseksi, kasvuton talous pyrkii laajaan hyvinvointiin, jolloin talouskasvu muuttuu tarpeettomaksi.

Maailma ilman talouskasvua voi kuulostaa pelottavalta paluulta menneisyyteen, mutta sitä se ei ole. Vaikka nykyisin lienee helpompaa kuvitella ympäristökatastrofin toteutuminen kuin talouskasvun loppuminen, kestävä talous ilman kasvua on välttämättömyys. Vaikeiden päätösten siirtäminen vain pahentaa ongelmaa.

Sen sijaan, että yritämme suojella talousjärjestelmää ympäristötuhoilta, ympäristöä pitäisi suojella järjestelmältä, joka on sitoutunut ikuisen kasvun vaaralliseen ajatukseen. Kasvuton talous ympäristökriisin keskellä voitaisiin nähdä onnistumisen merkkinä.

Konsta Nylander ja Pasi Heikkurinen

Nylander on kansalaisjärjestö Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja. Heikkurinen on kestävän talouden dosentti Helsingin yliopiston taloustieteen osastolla ja kestävyyden ja organisaatioiden dosentti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide