Minusta on tullut jugurttipurkkien pesijä

Kekseliäät kierrätysideat ilahduttavat kertakäyttökulttuurissa.

28.4. 2:00 | Päivitetty 28.4. 7:53

kun olin pieni, ihmettelin, miksi mummoni pesee jugurttipurkkeja ja margariinirasioita.

Ennen sotaa syntynyt sukupolvi oli mestarikierrättäjä jo kauan ennen kuin puhuttiin kierrätysyhteiskunnasta tai kiertotaloudesta. Kierrätys tarkoittaa jonkin materiaalin tai esineen hyödyntämistä uudella tavalla. Usein kierrätyksellä tarkoitetaan jätteiden käyttämistä uusien tuotteiden valmistamisessa.

Ennen kaikki ei ollut paremmin, mutta kertakäyttökulutusyhteiskunta voisi kyllä jonkin verran ottaa oppia edellisiltä sukupolvilta ja kunnioittaa jo tehtyä ja käytettyjä raaka-aineita.

Kun isoäitini oli nuori, niukkuudessa oli pakko keksiä, miten tavaroita voisi hyödyntää – ja niitä korjattiin. Maitopusseista virkattiin mattoja, ja reikäiset sukat parsittiin. Kun puhelin tuli taloon, sitä ei todellakaan vaihdettu joka toinen vuosi uuteen malliin, vaan sama harmaa luuri nökötti vuosikymmeniä umpipuisella puhelinpöydällä.

Minulla on jo vuosikausia ollut osa mummoni tavoista, vaikka en isoäiti olekaan. Säästän kannellisia leviterasioita ja käytän niitä marjojen ja ruokien pakastamiseen. Niihin voi hyvin myös pakata ruuveja ja muita pieniä nippeleitä.

Tapetinjämät taipuvat taitavissa käsissä lahjakasseiksi.

Jugurttipurkit ja juomien kartonkitölkit taas ovat varsinkin näin keväisin oivia taimikasvatusastioita: ikkunan edessä purkkirivistössä nousee jo pieniä tomaatinalkuja, hernettä, avomaankurkkua, tilliä ja samettikukkaa. Myös vessapaperirullien hylsyt sopivat hyvin istuttamiseen, kun putken toiseen päähän leikkaa lovet ja taittelee pohjan. Nämä ohuet ”kartonkiruukut” voi hyvin myös istuttaa maahan.

Ihailen ideoita, joissa joku on hoksannut uuden, kivannäköisen ja toimivan tavan käyttää ja yhdistellä olemassa olevia tavaroita sen sijaan, että olisi nakannut ne sekajätteeseen: tapetinjämät taipuvat taitavissa käsissä lahjakasseiksi, kravateista voi ommella (tai teettää!) hauskan hameen, astiakaapin ritilästä saa kaappiin kätevän kenkätelineen, skeittilaudasta seinähyllyn.

Itselleni on ollut paljon iloa merinovillasukkien tuunauksesta. En ole hyvä parsimaan, mutta kun sukat reikiintyvät kantapäästä ja kärjestä, napsaisen usein täysin ehjänä pysyneet varret talteen. Kun ompelen kahden sukkaparin varret yhteen, saan napakat ranteenlämmittimet, joita käytän kesät talvet.

Mutta mitä ihmettä sitä keksisi kestopakasterasioiden kansista, joita ilmestyy kotiin kuin parittomia sukkia?

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide