Suomi loikkaa Natoon, koska vanha pohja petti

Suomen historiassa suuret ratkaisut on usein tehty nopealla loikalla kuin jäälautalta toiselle. Ja yleensä ratkaisujen taustalla kuuluu laukausten ääni idän suunnasta.

28.4. 2:00 | Päivitetty 28.4. 6:29

Suomen Nato-prosessi etenee hengästyttävän nopeasti ja vääjäämättömällä voimalla. Suomen ja toivottavasti myös Ruotsin uskotaan lähettävän postia Natolle toukokuun puolivälissä.

Kun päätös on käytännössä jo tehty, keskustelu voi tuntua turhalta. Sitä se ei ole. Edessä on vaikeita aikoja, joten on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, mihin Suomi on menossa ja miksi.

Kansalaisten mielestä tärkeintä on saada turvaa Venäjän hyökkäyksen varalta. Se nousi esiin myös kansanedustajien Anna Kontulan (vas) ja Hanna Kososen (kesk) haastatteluissa (HS 25.4.). Jäsenyyttä kannattava Kosonen pelkäsi Venäjän hyökkäystä, kun taas jäsenyyttä vastustavan Kontulan mielestä Venäjä ei ole ”lähiaikoina hyökkäämässä yhtään mihinkään”.

Aika kuluu nyt nopeasti. Päivä haastattelun jälkeen Venäjän epäiltiin alkaneen horjuttaa Moldovaa.

Hyökkäys Suomeen on silti yhä epätodennäköinen uhkakuva, eikä se ole Nato-prosessin tärkein ajuri. Kyse on Suomen turvallisuusympäristön suuresta ja pitkäaikaisesta muutoksesta sekä tarpeesta sopeutua siihen.

Suomi laski pitkään turvallisuutensa neljän jalan varaan. Ne olivat oma puolustus, EU-jäsenyys, turvallisuusyhteistyö Nato-optioineen sekä kahdenväliset Venäjä-suhteet. Ukrainan sota mursi niin Venäjä-suhdetta kuin Nato-optiotakin.

Suomelle Nato-optio on ollut tarkoituksellisen epämääräinen konsepti, jolla on pyritty lisäämään turvallisuuspoliittista liikkumavaraa. Se on ollut Suomen itse itselleen määrittelemä mahdollisuus halutessaan hakea Naton jäsenyyttä.

Optio laukesi. Jos Suomi ei hakisi jäsenyyttä nyt, Suomen olisi vaikea nähdä hakevan sitä koskaan. Se tarkoittaisi, ettei uskottavaa optiota enää olisi.

Jonnekin Suomi joka tapauksessa siirtyy.

Kysymys ei siis ole siitä, pysyykö Suomi vanhassa asennossaan vai siirtyykö se länteen, sillä jonnekin Suomi joka tapauksessa siirtyy – joko Natoon tai Venäjän etupiiriin. Entistä kun ei enää ole.

Ei Suomi tätä tilannut. Suomessa oli pienehkö Nato-jäsenyyttä kannattavien joukkonsa, johon kuuluivat esimerkiksi kokoomus ja tämä sanomalehti, mutta nekään eivät pitäneet jäsenyyttä lähiaikoina realistisena vaihtoehtona – varsinkaan, kun presidentti Sauli Niinistö ei tehnyt elettäkään jäsenyyden edistämiseksi.

Kunnes Venäjä puuttui peliin.

Venäjä on ottanut tavakseen kiukutella ”Naton laajenemisesta”. Suomessakin ilmausta käytetään, vaikkei pitäisi. Tosiasiassa Nato ei haali uusia jäseniä vaan saattaa kutsua jäsenikseen maita, jotka ovat ilmaisseet toiveensa tulla kutsutuiksi. Väkisin ei ketään liitetä, eikä kaikille halukkaille avata ovea.

Kysymys ei ole vain retoriikasta, sillä Suomen kannalta on ihan eri asia, liitymmekö me Natoon vai laajeneeko Nato Suomeen.

Natolla ja Yhdysvalloilla voi silti olla nyt erityinen syy toivottaa Suomi ja Ruotsi tervetulleiksi. Nykyinen kriisi alkoi joulukuussa, kun Venäjä julkisti vaatimuslistan, jossa se edellytti, ettei Nato ota uusia jäseniä. Jos Suomi ja Ruotsi liittyvät, se on todiste Venäjän epäonnistumisesta. Lännen voitoltakin se näyttää. Juuri siksi Suomesta kirjoitetaan nyt ympäri maailmaa niin suurella ihastuksella.

Suomen kannalta tällainen huomio on kaksipiippuinen juttu. Onhan se mukavaa, että Suomi halutaan jäseneksi, mutta ei meidän kannata olla Venäjän silmään työnnettävä keskisormi. Onneksi Venäjällä on nyt niin paljon muita kiireitä, ettei sillä välttämättä riitä energiaa ainakaan kovin laajaan Suomen kiusaamiseen.

Suomi tekee nyt nopeita siirtoja suuressa epävarmuudessa. Se ei ole uutta. Niin on Suomen suuret ratkaisut ennenkin tehty: kuin loikkaamalla sulavalta jäälautalta vahvemmalle. Itsenäistyminen vuonna 1917, rauha vuonna 1944, yya-sopimuksesta irtautuminen vuonna 1991, Nato vuonna 2022.

Mikä historian hetkiä yhdistää? Aina rajan takana ammuttiin.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide