Työn arvostuksen pitäisi näkyä myös opettajien palkassa

Opettajien mitta ja jaksaminen alkavat olla äärirajoilla.

29.4. 2:00

Opettajien uupuminen ja alanvaihtoaikeet hämmentävät ja ovat tulleet monelle yllätyksenä. Kovin moni kun yhä ajattelee opettajan ammattia hyväpalkkaisena puolipäivätyönä. Todellisuudessa opettajat tekevät keskimäärin pitkää ja intensiivistä päivää. Yhteistä kaikille opettajaryhmille on se, että työmäärä on kasvanut uusien opetussuunnitelmien, jatkuvan kokoustamisen, hanketulvan ja erityiskoulujen ja -luokkien karsimisen myötä. Tuen tarve yleisopetuksen ryhmissä on kasvanut, mutta apua ja lisäkäsiä ei ole tullut samassa mittakaavassa.

Opettaja työskentelee usein huonoissa, jopa sietämättömissä, työoloissa. Sisäilmaongelmaiset talot eivät ole harvinaisuus, eivätkä harvinaisia ole meluhaitatkaan. Askeleita opettaja kerää päivän aikana kiitettävästi, ja kiire on hänen kaverinsa. Jos ei ole välituntivalvontaa, opettaja selvittää jotakin oppilaiden, kollegojen, muiden asiantuntijoiden tai vanhempien kanssa. Kaikilla opettajilla ei ole omaa opetustilaa, ja he joutuvat kuljettamaan tavaroitaan luokasta toiseen. Ruokailu tapahtuu usein samalla oppilaita valvoen – oikea käsi lappaa ruokaa suuhun ja vasen käsi rauhoittelee nujakoivia. Ah sitä välituntia, kun ehtii käydä rauhassa vessassa ja juoda kupin kahvia istuallaan.

Koronavirus ja etäopetus tekivät viimeistään näkyväksi koulun ja opettajan merkityksen. Huoli kotona yksin olevista pienistä oppilaista ja uusista pudokkaista oli todellinen. Hallituskin näki ammattiryhmän elintärkeyden, kun työministeri Tuula Haatainen (sd) valtakunnansovittelijan pyynnöstä siirsi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien työntekijöiden – eli myös opetusalan – henkilöstöä koskevan lakon alkamista.

Ylistämällä alistaminen näkyy naisvaltaisten alojen alhaisemmissa palkoissa. Vuosikausia opettajiakin on taputeltu olalle ja lahjottu omenilla, mutta palkankorotukset ovat olleet pieniä, jopa alle yleisen tason, koska osa palkankorotuspotista on varattu järjestelyvaraerälle, jolla taas usein paikataan alan muita epäoikeudenmukaisuuksia.

Opettajien mitta ja jaksaminen alkavat olla äärirajoilla. Mikään raha ei korvaa sitä, jos ihminen nääntyy työn alle, mutta kunnon palkka on kuitenkin korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Meneillään olevilta neuvotteluilta odotetaan paljon, ja samalla ollaan myös henkisesti latautuneita mahdolliseen työtaisteluun. Opettajat eivät lakkoile liian usein – edellisen kerran vuonna 1984!

Kirsi Hietanoro-Backman

suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja

Leena Ronkainen

erityisopettaja, erityisluokanopettaja

Vantaa

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide